perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulu on jo ovella

Olen aliarvioinut Sydneyn Chinatownin pahemman kerran! Chinatownin computer centre oli ainoa paikka koko kaupungissa, mistä onnistuin löytämään uuden pinkin Lumian. Nokialainen sieluni on niin helpottunut! 

Viime viikolla päätin kokeilla fitness bootcampia, nämä "pienryhmä-puistojumpat" ovat tosi suosittuja täällä. Tuli tosin tehtyä ehkä pienimuotoinen yliarviointi oman kuntoni suhteen, tunti oli nimittäin ihan hirveää rääkkiä!

Viime lauantaina oli ohjelmassa työporukan pikkujoulut, aivan mahtava dinneri italialaisessa Bambini Trust -ravintolassa. Myös viini- ja shampanjatarjoilu toimi hyvin koko illan ajan. En ole varma miten tämä tapahtui, mutta jossakin vaiheessa iltaa koko tiimi kohotti maljoja ja kailotti sujuvasti suomeksi "kippis!". Tavoitteeni illan suhteen oli olla juomatta itseäni liian känniin, sillä seuraavana päivänä oli työpäivä, mutta tietenkin suuntasin jatkoille Zeta-baariin joukon etunenässä. Onneksi seuraavana päivänä töissä kaikki muutkin olivat darrassa ja puolikuolleita (tai ehkä vielä vähän hutikassa).


Pacific Oysters, Bambini Trust

Honkkari-Aussi on edelleen mukana kuvioissa, ja hän on näyttänyt minulle todella mielenkiintoisia ravintoloita ja baareja Sydneyssä. Lisäksi olen päässyt nauttimaan varsinaisesta aasialaisesta pikakurssista, sillä aivan uusia makuelämyksiä ovat olleet mm. japanilainen bbq, kiinalainen gingerbread-gelato ja laksa. Suosittelen! Lisäksi hengailin yhden vapaapäivän tyypin asunnon uima-altaalla ja yllätyksekseni sieltä löytyi myös suomalainen sauna.


N2 Extreme Gelato, Chinatown 

IVY Pool Bar

Tosi kivoja deittejä ja Jason on aivan huippu tyyppi, mutta olen nyt todella ahdistunut, aargh. Ja kiinalaisuus on edelleen erittäin suuri ongelma, en voi sille mitään. Onneksi hän on nyt joululomalla Hong Kongissa, ja kollegani suositteli deittailemaan sillä aikaa muita miehiä. ;) Hmph, tyyppi on ilmeisesti
todella rikas, joten siinä mielessä se olisi kyllä ratkaisu kaikkiin elämäni ongelmiin... 

En voi käsittää, että muutaman päivän päästä on joulu! Vähän ärsyttää, että en saanut jouluksi lomaa, sillä olisin halunnut mennä joulunviettoon sukulaisteni luo Adelaideen, mutta se ei nyt ole mahdollista. Joulupaketti ja -kortit ovat piristäneet paljon, kiitos vaan! :) Jason oli hankkinut minulle jostain glögiä ja pipareita, ja sain myös töistä kivoja lahjoja, belgialaista suklaata, shampanjaa ja Elizabeth Arden -vartalovoiteen. Aussit viettävät joulua ilmeisesti bbq'n ja piknikin merkeissä, joten tässä on nyt vähän erilaisia joulutraditioita luvassa, odotan mielenkiinnolla. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

SOS!

Todella traumaattinen viikko takana. Ensinnäkin olen ollut aivan puolikuollut töissä, kun olen riekkunut alkuviikon taas salsassa. Olen muuten löytänyt uuden todella kivan salsapaikan, joka on lähellä työpaikkaani, siellä on hyvä meno erityisesti tiistai-iltaisin. 

Asiaan. Perjantaiaamuna asiakas sai sydänkohtauksen meidän kaupassa aivan silmieni edessä! Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin todistamaan hätätilannetta (jos omia onnettomuuksiani ei oteta huomioon). Ensin komentelin paikalla kuin mikäkin pikku-Hitler, sitten aloin vain tärisemään ja itkemään. Että näin tämä ensiapukurssin käynyt toimii siis tosipaikan tullen, onpahan tullut nyt sekin testattua. Siinä vaiheessa kun varsin hottikset ambulanssimiehet saapuivat paikalle, olin niin hysteerinen että en edes pystynyt lähestymään niitä jumalaisia auttavaisia olentoja mitenkään. Damn! Ja tämä kaikki ennen klo 10 aamulla. Kollegani ovat ihania, ja loppupäivän sain nauttia kaikkien huomiosta, "how's the patient doing?" - tarkoittaen minua. Kotiin päästyäni kulautin punkkua suoraan pullosta (henkilökohtainen ensihoitotilanne). 

Lauantaiaamu ei alkanut juurikaan paremmin. Työmatkalla joku hullu nappasi kännykkäni suoraan kädestäni ja hävisi samalla silmänräpäyksellä! Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt tekemään yhtään mitään. Ja tämä kaikki ennen klo 9 aamulla. En kestä enää, mitähän seuraavaksi?! Sain suljettua sim-korttini ja uuden tilalle ja lisäksi kokoelmassani on nyt taas yksi uusi poliisiraportti. Tilanne vaati taas viiniä, ja kotiin päästyäni kaadoin taas punkkua suoraan kurkusta alas. 

Lauantaina sydänkohtauksen saanut mies tuli kiittämään meitä työpaikalle suklaarasian kera, todella ystävällistä, ja tärkeintä tietenkin että hän oli toipunut. Valitin kollegalleni Jonathanille drama queen -taipumuksistani, mutta hän totesi minun olevan klassinen lady, joka on aina niin organisoitunut ja hyväkäytöksinen. Muahaha, siis kaikkea ihmiset kuvittelevatkin! :D

Honkkari-Aussi, Jason, on ollut todella mukava minua kohtaan näinä traumaattisina päivinä. Hän vei minut tänään kalamarkkinoille piristymään, lisäksi kävimme tsekkaamassa minulle uutta puhelinta. Uuden puhelimen hankinta tulee olemaan hankalaa, sillä täällä on tarjolla vain mutama aivan ylihintainen Lumia-malli, joten joudun mitä todennäköisimmin myymään sieluni ja luopumaan Nokia-uskollisuudestani. Hmph. 

Fish Market, Pyrmont

Grilled seafood platter, yummy!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Cool bananas!

En voi käsittää että nyt on jo joulukuu - kesä on siis virallisesti alkanut! Ja varsin kuumissa tunnelmissa mennään, sillä ensimmäisenä virallisena kesäpäivänä lämpötila kohosi jopa +36 asteeseen. :) Kauppakeskuksissa soi joululaulut ja ulos palmujen sekaan on viritetty joulukuusia, mutta ei täällä pääse yhtään joulufiilikseen, ainakaan vielä. Ja nyt on myös ensimmäinen vuosi kun minulla ei ole joulukalenteria, traagista. Kaihoisin mielin voin vain lukea ystävien päivityksiä joulumarkkinoista, glögistä, pikkujouluista, lumesta jne.

Uusi kämppä on oikein jees, vähän ärsyttää jakaa keittiö muiden kanssa, mutta muuten ei valittamista. Ja tässä asuntolassa on onneksi vähän enemmän elämää ja olen tavannut hauskoja tyyppejä. Töissä on myös alkanut sujua ihan mukavasti ja työkaverit ovat aivan mahtavia tyyppejä. Valitin kollegalleni Lucalle tästä "tahdon normaalin elämän" -kriisistä ja piristyin kummasti hänen todetessaan, että minun elämäni suurin ongelma on päättää missä hotellissa aion asua kesäkuussa Fidzillä, lisäksi minulla on jo nyt täällä ihan mieletön sosiaalinen elämä ja näytän jotain 18-vuotiaalta. Luca on ihana! Tiedän että hän liioittelee, mutta tuli silti tosi hyvä mieli. Mahtavaa eli cool bananas, kuten Oz-kielellä sanotaan. :)

Joulukuusi Hyde Parkissa

Keskiviikkona vietin vapaapäivää ja matkasin bussilla Palm Beachille, missä on muuten kuvattu tv-sarja Home and Away. Jatkoin sieltä lautalla Ku-ring-gai Chase National Parkiin, Australian toiseksi vanhimpaan kansallispuistoon, joka on perustettu v. 1894. Kävin vaeltamassa eukalyptusmetsässä seuranani vain paikallisasukkaita eli liskoja, kookaburria ja wallabeja poikasineen. Ihanan rauhallista ja niin kaunista luontoa! Siellä pääsi myös tutustumaan aboriginaalien kalliomaalauksiin.

Ku-rin-gai Chase National Park

Swamp Wallaby

Goanna

Mayday! Olen käynyt pari kertaa
vahingossa treffeillä yhden kiinalais-aussin kanssa. Viikko sitten kävin sen kanssa Village Bizarre -tapahtumassa, tosin olin siinä käsityksessä että oltiin menossa sinne porukalla salsakavereiden kanssa, mutta olimmekin kahdestaan. Ilta oli kyllä ihan weirdly wonderful, hengailimme Rocksissa ja kävimme drinksuilla mahtavalla kattoterassilla. Ja torstai-iltana olin taas ulkona sen kanssa yhdessä jazz-paikassa. Se on tosi kiva tyyppi, mutta puoliksi kiinalainen, erittäin paha ongelma! Äääh, näiden tanssikavereiden pitäisi tajuta että kyse on vain tanssista, ei mistään muusta... Ja minun pitäisi opetella edes joskus sanomaan "ei", tästä ei muuten hyvä seuraa.

Työpaikan pikkujoulut on parin viikon päästä ja niistä alkaa muodostua pienimuotoinen psykologinen kriisi. Ensinnäkin, olen tietysti ainoa kenellä ei ole plus one'a. Ja toiseksi, jokainen joutuu arvonnan perusteella hankkimaan lahjan jollekin toiselle ja itse joudun hankkimaan lahjan pääpomolle. Help! Hmm, toivottavasti tulen itse saamaan jonkin kivan lahjan... ;)

Kävin tänään postittamassa joulupaketit ja -kortit ja se olikin varsinainen operaatio: jouduin listaamaan postiviranomaisille pakettien ja kirjekuorien sisällöt ja allekirjoittamaan monet todistukset siitä, että en ole lähettämässä mitään vaarallisia tai muuten kiellettyjä aineita. Lisäksi maksoin tästä lystistä pienoisen omaisuuden. Olen vahvasti sitä mieltä, että aussien turvatoimet ovat hieman hätävarjelun liioittelua. 

tiistai 13. marraskuuta 2012

Diamonds are a girl's best friend?

Olin unohtanut millaista uuden työn aloittaminen on: hirveää. Et tunne ketään, et osaa mitään ja tunnet itsesi koko ajan aivan idiootiksi. Nyt on takana muutama päivä intensiivistä timantti- ja opaalikoulutusta, katsotaan nyt miten tämä lähtee sujumaan. Pitää myös äkkiä opetella keskeisimmät repliikit myös ranskaksi ja venäjäksi. Meksikolainen pomoni tervehtii minua joka aamu toteamalla "Good morning darling, you look fantastic!". Hmph, luulen että olen saanut työpaikkani vaalean tukkani enkä suinkaan kielitaitoni ansiosta. No, ihan sama. Ja vaikka en mikään koruihminen itse olekaan, niin pakko myöntää että onhan ne timantit aika ihania. Mutta en silti voi käsittää miksi kukaan maksaisi jostakin pikku kivenpalasesta asunnon verran! 
Argyle pink diamond ring

Parin viikon kuluttua pääsen muuttamaan uuteen asuntolaan, hyvä juttu. Tosin tämä on nyt taas tällainen sika säkissä -ratkaisu, sillä en ole käynyt edes siellä paikan päällä, olen vain nähnyt kuvia ja kuullut paljon hehkutusta. Mutta olen niin väsynyt kämpänmetsästykseen ja kuulemaan  pahoittelua "hmm, olisi kyllä helpompaa jos etsisit asuntoa partnerin tai kaverin kanssa". Grrr, kumpaakaan ei ole, kiitos vaan muistutuksesta. Toivotaan että uudessa asuntolassa on vähän enemmän elämää kuin tässä nykyisessä ja se olisi ihan kiva muutenkin. Vuokrasoppari on vain pariksi kuukaudeksi, mikä on minun elämässäni ihan sopiva aikajana. Ainakin Elizabeth Bay on todella ihanaa aluetta ja kuulemma samalla kadulla on joskus asunut myös Russell Crowe (lääh!). 

Olen viime päivinä potenut jotain ihmeellistä huonoa omatuntoa siitä, että hengailen vain täällä auringon alla enkä tee mitään järkevää, kun samaan aikaan kaikki muut menevät elämässään eteenpäin ja tekevät kaikkea merkityksellistä. Tosin en käsitä miten esim. asuntolaina tekisi elämästäni yhtään onnellisempaa. No, jotain murehdittavaa pitää ilmeisesti koko ajan olla tai sitten en vain osaa olla tyytyväinen mihinkään. Menin myös jo hätäpäissäni ilmoittautumaan seminaariin "Take control over your success". Mutta olen nyt päättänyt lopettaa murehtimisen ja implementoida Sydneysiders-asenteen: tärkeintä elämässä on näyttää hyvältä. Joten hyvällä omallatunnolla salsaamaan, surffaamaan, matkustelemaan ja duuniin koruliikkeesseen - olenhan täällä viettämässä välivuotta enkä suinkaan yrittämässä mitään urahuippua! Ainakin täällä saa kadehdittavan upean rusketuksen, jos ei muuta. ;)

Tällä viikolla tuon seminaarin lisäksi ohjelmassa on myös mm. expat-drinksut, pitää ehdottomasti raahautua mukaan. Kävin myös testaamassa uuden salsakoulun, se oli tosi kiva mutta sinne on pakko liittyä jäseneksi - aivan liikaa sitoutumista siis, harmi vaan. Tulee vähän ikävä Brysselin keskiviikon salsailtoja BAO:ssa... Salsatapahtumia täällä kyllä onneksi riittää, joten ei siis hätää. Tänään vietin vapaapäivää ja suuntasin Royal National Parkiin, n. 30 km Sydneystä etelään. Se on maailman toiseksi vanhin kansallispuisto USA:n Yellowstonen jälkeen, perustettu v. 1879. Kävin vaeltamassa eukalyptusmetsässä ja siellä tosiaan oli ihan kunnon pusikkoa (virallisella nimellä "sclerophyll open forest"), tosin reitti oli merkitty vähän huonosti ja kerran kaaduin ja vierin mäkeä alas ja lisäksi eksyin pari kertaa. Kartta olisi tietysti voinut olla ihan kätevä työkalu, onneksi menneen talven Lumia pelasti. 

The Royal National Park

Ja jotta tämä ei olisi vain jatkuvaa auringonpaisteesta hehkuttamista, niin tiedoksi vaan että viime perjantaina täällä oli jokin ihmeellinen yllättävä myrsky ja täällä satoi rakeita! Itse olin tietenkin juuri silloin lenkillä ja jouduin todistamaan tuota +26 astetta ja rakeita -sääilmiötä. Toivon todella että tuo oli ainoa laatuaan, en todellakaan kaipaa mitään jatkuvasti vaihtelevaa Belgia II -säätilaa. 

Woolloomooloo Bay - myös Sydneyn sää voi yllättää!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Paluu arkeen

Sydneyssä ei juurikaan mitään uutta auringon alla. Olen viimein toipunut siitä helvetillisestä flunssasta, tai mikä viidakkouume se ikinä olikaan. Viime viikot ovat menneet nopeasti ja hieman ahdistuneissa tunnelmissa, agendalla on nimittäin ollut työnhakua ja asunnon metsästystä - olin aivan unohtanut miten rasittavaa puuhaa molemmat on, grrr. Täällä on myös siirrytty kesäaikaan ja Euroopassa vastaavasti talviaikaan, joten aikaeroa on nyt entistäkin enemmän ja ensimmäistä kertaa olen tajunnut miten kaukana eristyksissä olenkaan. Huoh. :(

Mutta ei täällä nyt ihan kamalaa ole. Olen käynyt mm. international drinks -tapahtumissa ja myös tsekkaamassa Sydneyn salsapiirit ja yhtenä viikonloppuna pääsin myös mukaan veneilemään Hannan ja Timin rikkaan naapurin uudella paatilla. Viime viikonloppuna järjestimme Hannan kanssa yhteissynttärit, hauskat juhlat ja oli mukava tavata uusia kivoja ihmisiä. Illan päätteeksi päädyin pussailemaan yhden chileläisen tyypin kanssa, hihihi. ;) Tästä uudesta latino-pakkomielteestä on nyt vaan tultava loppu, sillä tarkoituksena on keskittyä aussi-surffareihin! Ihan väärä maanosa. 

Veneilemässä

Happy birthday Hanna & Elisa!

Sunnuntaina kävin tsekkaamassa vuosittaisen Sculpture by the Sea -näyttelyn Bondi-biitsillä, joten vähän taidettakin on harrastettu.


Ghost Net Crocodile; taustalla Bondi beach



Tällä viikolla allekirjoitin myös työsopimuksen, sain duunin yhden koruliikkeen kansainvälisestä tiimistä. Minun oletetaan osaavan puhua asiakkaille ranskaa ja venäjää, hmph. Mutta muuten työ vaikuttaa sopivan helpolta ja mukavalta. Kuulostaa erittäin hyvältä Ecofin-orjana raatamisen jälkeen!

Itse asiassa odotan työn alkamista ja toivon myös saavani kivemman asunnon pian, jotta pääsen sitten vähän paremmin asettumaan - alan kuulostaa todella vanhalta ja tylsältä, apua! Olen toistaiseksi asunut Sydneyssä yhdessä asuntolassa, joka on ollut sinänsä ihan ookoo, mutta haluaisin kuitenkin löytää jonkin "oikean" kämpän, tai paremminkin huoneen paikallinen hintataso huomioon ottaen. Strasbourgin ja Brysselin kehitysmaaolosuhteiden jälkeen asunnon standardit saattavat kuulostaa hieman alkeellisilta, tässä tärkeimmät toivomukset:
  • vuokranantaja ei ole ihan täysi psykopaatti
  • toimivat sähköt, lämmintä vettä, ei hometta

Tiistaina on tärkeä australialainen juhlapyhä, Melbourne Cup, josta en ollut ennen kuullutkaan. Kyseessä on jokin laukkakilpailu-karnevaali, joka on Victorian osavaltiossa ihan vapaapäivän arvoinen. Myös Sydneyssä monet paikalliset ottavat iltapäivän vapaaksi, jotta pääsevät lyömään vetoa hevosista ja menemään pubiin. Aussit osaavat ottaa ilon irti millä tekosyyllä tahansa. :)

torstai 25. lokakuuta 2012

Rainforest meets the Reef

Queensland-seikkailu jatkuu! Lähdin mukaan yön yli -reissulle Cape Tribulationille, jossa maailman vanhin Daintree-sademetsä ja maailman suurin koralliriutta kohtaavat. Todellakin ainutlaatuinen paikka! Kävin vaeltamassa sademetsässä kasveja ja otuksia ihmetellen, joista monia ei löydy mistään muualta maailmasta. Luulin muuten Daintreen tarkoittavan jotain puuta, mutta kyseessä onkin ihminen (Richard Daintree), jonka mukaan sademetsä on nimetty. 


Sademetsä kohtaa koralliriutan

Cape Tribulation beach

Mossman Gorge

Cassowary road sign

Yövyin sademetsä-lodgessa, joka osoittautui olevan laudoista kyhätty hökkelö keskellä metsää. Suihkussa kohtasin ensimmäisen aussi-hämähäkin, jonka paniikissa onnistuin tappamaan flip-flopilla (Oz-kielellä thong). Yön aikana minulle nousi kuume, ja metsän ääniä kuunnellessa kuumetokkuraisena olin varma että olin saanut jonkin kuolettavan trooppisen taudin. Sademetsän kasveista ja elukoista kun suurin osa on myrkyllisiä. Enkä tietenkään ollut pakannut mitään lääkkeitä mukaan metsään, sen sijaan olin fiksuna naisena ottanut mukaan mm. ballerinat ja bilemekon mahdollisia viidakkohenkisiä iltamenoja varten. Ziisus, ei ole helppoa olla tyhmä! Onneksi matkaseurueessa oli yksi sairaanhoitaja ja yksi lääkäri, joilta sain lääkkeitä helpottamaan tukalaa oloani. Seuraavana päivänä pääsin pois sademetsästä takaisin sivistyksen pariin, ja matkalla pääsimme vielä ylittämään Daintree-joen ja bongaamaan krokotiilejä. 


Saltwater crocodile

Parin päivän lepäilyn jälkeen olo oli taas parempi ja suuntasin sitten koralliriutalle snorklaamaan. Uin riutalla korallien keskellä värikkäiden Nemo-kalojen, kilpikonnien ja pienten haiden kanssa. Aivan uskomattoman upea kokemus! :) Turkoosissa meressä tosin korallit yms näkyvät melko vihreinä eivätkä ollenkaan niin kirkkaan värikkäinä kuin tv:ssä. Laivan snorklaus-/sukellusopettaja sanoi, että yksi cooleimpia kokemuksia on saada haava veden alla, sillä silloin myös veri näyttää vihreältä. Jätin kokeilematta siinä pelossa, että tappajahai haistaa veren ja syö minut suihinsa. 


Michaelmas Cay, The Great Barrier Reef




Nyt suuntana Sydney ja agendalla saada elämä järjestykseen: terveys, työpaikka, asunto - mitä näitä nyt on. Olen vähän väsynyt pitkään matkustamiseen, joten nyt olisi kiva vähän asettua aloilleen ainakin vähäksi aikaa. Ja sitten taas matkustaa lisää, niin paljon upeita paikkoja vielä näkemättä... Toinen vaihtoehtoni on jatkaa matkaa Melbourneen sukulaisteni luo. En oikein osaa päättää mitä haluan ja mitä minun kannattaisi tehdä, mutta toisaalta on hyvä että on ainakin vaihtoehtoja. Ja eiköhän asiat tästä järjesty!


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Trooppinen Queensland

Olen löytänyt uuden parhaan keinon tavata miehiä: aussilennot. Lennolla Sydney-Cairns istuin kivan aussin vieressä, jonka kanssa juttua alkoi riittää heti kun otin matkaoppaani esille. Ruikutus "olen kaukaa Suomesta ja matkustan täällä ihan yksin" toimii näköjään tosi hyvin. ;)

Täällä Queenslandissa on ihan helkutin kuuma, vaikka nyt on olevinaan kevät. Ja onnistuin käräyttämään ihoni heti ensimmäisenä päivänä, vaikka olenkin käyttänyt muka tehokasta aurinkovoidetta. Cairns on itse asiassa vähän tylsä paikka ja tuntuu pikku kyläseltä Sydneyn jälkeen, eikä täällä ole edes uimarantaa. Tai on, mutta siellä ei voi uida krokotiilivaaran takia. Mutta kaikkea mielenkiintoista löytyy lähistöltä: sademetsiä, vuoria, upeita rantoja, koralliriutta jne. Asustelen täällä sen lentokonemiehen guesthousessa. Se on kuulemma niin rikas (töissä Googlella ja mukana Spartacus-sarjassa), että minun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään. Ja tyyppi on tosi hauskaa seuraa, vaikka heti tänne tultuani olikin selvää, että tästä ei nyt tule mitään muuta. Olemme vaeltaneet sademetsissä, käyneet uimassa laguunissa ja grillanneet biitsillä mm. kengurumakkaroita (nam). 

Pari päivää sitten se lentokoneaussi vei minut roadtripille Port Douglasiin. Ihana päivä: kävelimme rannalla, kävimme lounaalle, sitten vaeltamassa sademetsässä ja lopuksi päädyimme uimaan sellaiseen idylliseen pikku järveen keskellä metsää. 


Port Douglas

Uimapaikka

Svedu, dutchi ja kolumbo lähettelevät jotain tylsiä "mitä kuuluu" -viestejä. Hohhoijaa, eurooppalaiset miehet on niin nähty. Ja toisinaan paras keino päästä yli jostakusta on hankkiutua jonkun toisen syliin sademetsäjärvessä. Ollaan elämän perusfaktojen äärellä. ;)

Nyt pitää alkaa selvittää mikä olisi järkevin keino navigoida takaisin Sydneyyn. Joku sanoi minulle, että "olet aika hullu jos aiot tehdä sen matkan yksin". Hmph. Tätä tietysti olisi kannattanut miettiä jo ennen kuin tulee tänne asti, mutta tehdään tämä nyt Elzun tavalla... Oh well, lähden huomenna yhdeksi yöksi Daintree-sademetsään ja ensi viikolla haluaisin vielä käydä koralliriutalla. Sitten nokka kohti etelää joko lentäen tai bussilla. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sydney feat Annastiina

Takana huikeat kaksi viikkoa Sydneyssä ihanan Annastiinan kanssa! :) Teimme myös päivän ekskursion Katoombaan, jossa kävimme vaeltamassa Blue Mountains -vuorilla (ja välillä käytiin vähän maistelemassa viinejä). Olemme myös kuolanneet Bondi- ja Manly -biitseillä miehiä. Niskat menee kohta sijoiltaan ja kurkkua kuivaan kroonisesti, miehet ovat todellakin niin hyvännäköisiä, lääh! Aussiolut ei ole mitenkään erikoista etenkään mahtavien belgioluiden jälkeen, mutta viini on hyvää - mutta aivan käsittämättömän kallista, niin kuin kaikki muukin täällä. Olemme myös syöneet hyvin, mm. krokotiilipizzaa, ja yhtenä iltana ollessamme dinnerillä bbq-paikassa meitä kuvattiin Japanin TV:n ruokaohjelmaan. Ja sattumalta pääsimme myös viettämään paikallista Oktoberfestiä.

Auringonpaiste on kirkas ja voimakas jo nyt, vaikka on vielä kevät. Pimeä tulee yllättävän nopeasti heti kuuden jälkeen ja pimeys on todellakin mustaa. Myös tähdet loistavat kirkkaana pimeällä - otsonikerros on yliarvostettua. Merivesi on vielä aivan jääkylmää, ei voi vielä mennä surffaamaan tai uimaan, mutta kuukauden päästä pitäisi kuulemma lämmetä.

Piknikillä, taustalla Harbour Bridge ja Oopperatalo


Watsons Bay


The Three Sisters, Blue Mountains
Manly Beach

 Tosielämän havaintoja Sydneyssä à la Annastiina & Elisa:
  • täällä on maailman parhaimman näköiset miehet - siis oikeasti, miesten vatsalihakset supistelevat hengittäessä, mykistävää!
  • myös Australiassa blondinaisilla on erioikeuksia, esim. pukukoodit eivät koske heitä. Jee! 
  • 1+7=8 (matemaattinen oivallus aikaeroa laskettaessa)
  • missä kohtaa Z on aakkosissa? -> "melko lopussa"

Olen myös jo kirjaimellisesti jättänyt jalanjälkeni tähän kaupunkiin kävellessäni korkkareilla märkään sementtiin. Jesh!


Parina päivänä ennen Annastiinan lähtöä aloin saada ensimmäisiä ahdistus-paniikkikohtauksia, ja todella mietin mitä helkuttia onkaan tullut tehtyä: olen   yksin maailman äärissä ilman asuntoa ja työpaikkaa. Olin jo suunnilleen pakkaamassa kamojani ja suuntaamassa sukulaisteni luo Melbourneen. Mutta pelin henki täällä tosiaan on tämä: tulet Ausseihin, tapaat ihmisiä, matkustat heidän kanssaan ja teet jossakin välissä vähän jotain töitä. 

Alun perin minulla oli nyt jo tylsältä kuulostava suunnitelma etsiä asunto ja hakea töitä ensin Sydneystä ja vähän asettautua tänne ja matkustaa sitten myöhemmin. Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa seikkailuasenteen ja lähden ensimmäiseksi vähän reissaamaan itärannikolle, katsotaan niitä töitä sitten myöhemmin kun rahat loppuvat. Buukkasin pari päivää sitten maanantaiksi lennon Cairnsiin. Luonnollisesti yksisuuntainen lento, katsotaan sitten milloin ja mitä kautta olen tulossa takaisin... Queenslandin huudeille on paras ajankohta mennä juuri nyt ennen kuin siellä on aivan helvetillisen kuuma ja sadekausi alkaa. Ja samalla pääsen sitten näkemään Great Barrier Reefin. Äitini on tietysti aivan paniikissa ja hätäilee onko minulla katto pään päällä. No jos ihan rehellisiä ollaan, niin en tiedä sitä itsekään - mutta eiköhän asiat aina jotenkin järjesty! Se lentokonemies tulee hakemaan minut lentokentältä ja vie sitten dinnerille. Adventure here I come! :)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Up in the air

G'day from Sydney! Melkein myöhästyin koneesta Hong Kongissa (en tajunnut, että kentällä piti ottaa vielä jokin helkutin juna porteille), mutta onneksi ehdin kyytiin, ja lentomatka oli itse asiassa aivan huippu: istuin onnekseni hottis-britin vieressä, joka antoi todella hyviä Aussi-vinkkejä ja matkan aikana ehdittiin vaihtaa elämäntarinat ja meillä oli kiinnostavat debatit EU:sta, feminismistä ja ihmissuhteista. Lisäksi kävimme läpi svedun luonneviat, kuuntelimme The Rasmusta ja joimme viiniä. Hän kutsui minut vierailemaan luokseen Cairnsiin, joka on hänen mukaansa maailman upein paikka UK:n jälkeen. Hauska sattuma on se, että meillä on synttärit peräkkäisinä päivinä, eli hän on myös skorppari - mikä on itse asiassa aika huono juttu, sillä kaksi skorpparia ei todellakaan sovi yhteen. Anyway, kävimme drinkeillä vielä Sydneyssä. Eli ekat treffit heti ekana iltana! Minulla on sellainen tuntuma, että tästä tulee vielä aikamoinen Aussi-seikkailu... ;)

Annastiina oli minua juna-asemalla vastassa, ihanaa! Dinneriksi söimme suklaata ja joimme teetä, hihihi. Annastiina oli myös bongannut lähimmän viinikaupan, kätevää.

Vastakohtien Hong Kong

Tervehdys Hong Kongista! Saavuin ensimmäiselle etapille aivan koomassa, en tietenkään pystynyt nukkumaan sekuntiakaan lentokoneessa. Ihme kyllä, paniikki ei iskenyt edes matkalla. No, muistan kyllä eräätkin paniikkikohtaukset kesän ajalta, jolloin toivoin vain voivani vetää jostakin jättiläismäisestä hätäjarrusta, joka pysäyttäisi koko universumin...

En ole aikaisemmin matkustanut paljoa itsekseni, mutta ainakin tähän mennessä se on ollut antoisaa ja avartavaa. Päätin, etten aio olla mikään tylsä ja säälittävä yksinmatkustaja, vaan pikemminkin moderni ja itsenäinen kosmopoliitti. Olisi tietysti mukava jakaa kokemuksia jonkun kanssa näin paikan päällä, mutta toisaalta yksin matkustamisessa on myös puolensa, mm. tulee ryypättyä radikaalisti vähemmän kuin ystävien kanssa. Krhm, puistattaa ajatellakin sitä alkoholin kulutuksen määrää vaikkapa Budapestin tai Tel Avivin reissuilla. ;) On ollut myös hienoa huomata, että yksinkin pärjää, ja saa ainakin päättää mitä tekee ja minne menee. Ja parin päivän yksinolon jälkeen kynnys mennä juttelemaan muille ihmisille madaltuu, ja olen tavannut kivoja tyyppejä, mm. porukan Nykistä, jotka kuvaavat täällä jotain lyhytelokuvaa. Tapasin myös pari aussia, joiden kanssa kävin drinkeillä.

Hong Kong on todella moni-ilmeinen vastakohtien kaupunki. Se on mielenkiintoinen sekoitus itää ja länttä, suurkaupunkia ja vihreää luontoa, modernia teknologiaa ja vuosisataisia kulttuuriperinteitä. Pilvenpiirtäjät ja luksuskaupat ovat vain pintasilaus, jonka alta löytyy vanha kiinalainen kulttuuri feng shuineen ja markkinoineen. Lähisaarilta löytyy myös koskematonta luontoa, jonne voi paeta kaupungin hulinaa. Yhden päivän vietin luonnontilaisella ja kauniilla Lamman saarella, jossa pystyi unohtamaan olevansa miljoonakaupungin läheisyydessä.


Näkymä Victoria Peakilta kaupungin ylle

Katuelämää
Hong Kong by night Kowloonista kuvattuna

Vaellusreitin varrella Lamman saarella



Temple Streetin markkinat

Tässä vielä äitini viime hetken vinkit matkaan:
  • muista uida aina rannan suuntaisesti
  • älä ota pikavippiä
  • pokaa joku rikas viinitilan perillinen
Jep jep, näillä ohjeilla matka jatkuu huomenna kohti Down Underia! :)

perjantai 14. syyskuuta 2012

Australia-tavoitteita

Viime kuukausina olen ollut huolissani tavoitteistani, urakehityksestäni ja moraalistani (niitä ei ole ollut). Niinpä olen laatinut itselleni tavoitteita Aussi-ajalleni, jotta käyttäisin siellä oleskeluni sekä mielekkäästi että järkevästi enkä vain haaskaisi aikaani huuhailemalla kuin mikäkin ellun kana. 
Tässäpä listaa:
  1. Tanssia salsaa biitsillä.
  2. Oppia surffaamaan (tästä on kehittynyt suorastaan pakkomielle).
  3. Uida delfiinien kanssa. 
  4. Suorittaa kauppatieteiden opintoja (olenhan sentään virallisesti opintovapaalla).
  5. Kehittää kielitaitoani ja saada uutta työkokemusta, jotta voin Suomeen/Brysseliin/jonnekin palattuani edetä urallani ja etsiä uuden lupaavan työpaikan.
  6. Matkustella mahdollisimman paljon.
  7. Saada svedun luonneviat korjattua ja saada uskoteltua hänelle että kuulumme yhteen. Ei, ei, ei!
  8. Saada kolumbo antamaan lähtöni anteeksi ja rakastumaan minuun uudestaan. Eiiih!
  9. Aloittaa deittailu puhtaalta pöydältä ja välttää kaikenlaista ihmissuhdedraamaa.
  10. Välttää haiden, skorpionien, käärmeiden ja muiden vaarallisten elukoiden hyökkäyksiä.
  11. Lopettaa pakkomielteinen negatiivisten asioiden vatvominen ja olla positiivisempi ja itsevarmempi. 
Tiivistäen voisi sanoa, että kesäkuussa Suomeen palatessani tavoitteenani on olla sisäisesti mahdollisimman zen ja ulkoisesti mahdollisimman ruskettunut. :) Tosin Suomeen palatessani olen myös koditon, rahaton, mahdollisesti työtön ja ikäloppu vanhapiika, joka joutuu palaamaan vanhempiensa luokse peräkammarin naiseksi. Krhm. Liian masentavaa, en halua edes ajatella sitä.

Toisaalta kaipaisin elämääni pysyvyyttä, ja oikea koti ja pysyvä osoite sekä kunnollinen työpaikka olisivat vaihteeksi ihania asioita. Ehkä minusta vielä joskus tulee kelvollinen yhteiskunnan jäsen. Mutta ei ihan vielä. Ymmärrän kyllä, että tällä elämäntyylillä en tule koskaan ainakaan omistamaan mitään. Ainoa toivoni on pokata joku rikas älykääpiö, joka on kaikesta kanssani samaa mieltä... 

Rakastan Australiaa koko ajan vain enemmän! Pankkitilin avaaminen onnistui näppärästi netissä (!). Vaikuttaa siltä, että olen menossa sivistyneeseen valtioon. Matkakuume alkaa kuitenkin nousta! Onnellinen sattuma on se, että Annastiina saapuu parin viikon lomalle Sydneyyn samana päivänä kuin minä, 24.9. Joten rauhallisin mielin voin lähteä matkaan. Vielä kun saisin äitini uskomaan, että homma on hanskassa. En nimittäin jaksa kuunnella tuota vouhottamista enää yhtään, grrr. No, äidit on. Kaikella rakkaudella. 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Henkinen prosessi

Kun viimeisen kerran suljin EUE-keskitysleirin oven takanani, mielessäni raikui vain yksi ajatus: freedom! Vietimme hauskan viimeisen Bryssel-illan "superpizzapaikassa". Oli tietysti haikeaa hyvästellä ystävät, ja matkalla lentokentälle sain vielä parikymmentä itkukohtausta (varovainen arvio). Kun kentällä toivotin viimeisen kerran svedulle "tack och ädjö", olin kuitenkin emotionaalisesti ja henkisesti täysin valmis jättämään Brysselin taakseni, ja koneessa keskityin vain lukemaan Eat Pray Love'a ja fiilistelemään omia tulevia seikkailujani. 


Malja vapauden ja Emmin uuden kämpän kunniaksi

En tiedä onko minulla vain jokin todellisuuden kieltämisdefenssi päällä, vai olenko muka pystynyt käsittelemään tunnetilojani jotenkin niin älykkäästi, että Suomeen palattuani en olekaan vaipunut syvädepressioon, vaan kotona Siilinjärvellä on ihan mukavaa. Mitä nyt olen regressoitunut varhaisteinin tasolle, mutta niin käy joka kerta kotiin palatessa. Maikin ohjeiden mukaisesti olen pitänyt itseni kiireisenä sienestämällä ja marjastamalla, käymällä lenkillä ja viettämällä aikaa perheeni kanssa - ja kävin jopa lintumetsällä veljeni kanssa. Olen myös tarkistanut maailmankartasta useaan kertaan, että varmasti ymmärrän minne maailman ääriin olen pian suuntaamassa. Ilmassa on positiivista jännitystä enkä malta odottaa, että matkani voi alkaa!


Lintumetsällä Mikon ja Essi-koiran kanssa, mahtava kokemus!

Skeematerapian tunnelukkotestin mukaan minulla on kaksi erittäin vakavaa tunnelukkoa: vaativuus ja tunnevaje (+ muutama vähemmän vakava lukko). Kuulostaa tutulta: elämä tuntuu suorittamiselta ja kyllästyn helposti kaikkeen sekä ihastun kylmiin ja tunneongelmaisiin tyyppeihin. Hmph. Mutta ei hätää: kuten Tommy Hellsten kirjassaan Saat sen mistä luovut toteaa: "Ihminen on aina hakenut turvaa siitä, että lopettaa matkustamisen, pysähtyy paikoilleen ja pystyttää leirin, johon päättää asettua loppuiäkseen. Mutta turvan löytää vain se joka siitä luopuu, elämän se joka ottaa riskin ja lähtee liikkeelle, uskaltautuu seikkailuun. - - Tie aitoon elämänmuutokseen kulkee paradoksien kautta". Aivan, hurraa! Kyllä tästä vielä tunnelukot aukeavat ja löydän sisäisen rauhan. 

Sain tällä viikolla yllätyksekseni mailin entiseltä kollegaltani Tonilta: "tässä linkki yhteen avoimeen työpaikkaan joka voisi kiinnostaa sinua". Siis kolmen kokonaisen työpäivän jälkeen tiimini haluaa varmistaa, että en ole vuoden päästä palaamassa takaisin duuniin. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Hmph.

Näin sunnuntai-illan ratoksi aion keskittyä katsomaan He's just not that into you -leffan viinin ja muistiinpanovälineiden kera. Viime hetken vinkit talteen ennen kuin deittailen surffareita ja muita hottiksia! ;)

torstai 30. elokuuta 2012

Au revoir, Eurobubble!

Erittäin vapauttava fiilis tyhjentää työhuonetta! Kaappeihin on muuten vuosien varrella segmentoitunut valtaisan Ecofin-materiaalin alle mitä ihmeellisintä tavaraa, mm. kaasunaamari, läppäri, joulukoristeita ja Aalto-maljakko. Töissä ei ole onneksi enää mitään tekemistä, eikä eurokriisi voisi vähempää kiinnostaa. Tai siis yhtään. Voin siis keskittyä pitkiin puisto- ja terassilounaisiin ystävien kanssa. :)

Tapasin viime torstaina Luxilla sattumalta svedun, joka oli ilmeisesti tullut sinne stalkkaamaan. En muistanutkaan että se on niin tyhmännäköinen: kamala pappa-tweed-takki, hirveät neliöreunaiset mattinykäs-kengät (Maikin analyysi), Göteborg-pinssi, ja se oli muutenkin jotenkin pöhöttynyt loman jäljiltä. Itse olin farkuissa ja tukka likaisena, eli en varsinaisesti mikään eteerinen ilmestys, mutta kuitenkin ihan eri sfääriä. Kolumbialainen on niin paljon paremmannäköinen ja muutenkin mahtava upgreidaus tuollaisen tyylittömän jääpuikon jälkeen. Ehkä oli ihan hyvä tavata noin sattumalta, keskustelu sujui rennosti ja pääsin hehkuttamaan omista mahtavista suunnitelmistani. Elisa 1 - 0 svedu.

Vaikka Brysseliä ja erityisesti rakkaita ystäviä tulee kova ikävä, samalla minulla on vahva tunne siitä että tämä paikka on niin nähty ja nyt on uusien tuulien aika. Tämä Eurobubble -video tiivistää osuvasti tunnelmat Brysselistä, tosin sen pointti avautunee vain eurokuplassa asuneille.

Hullu-Nicolas on muuten menossa naimisiin sen kamalan italialaiskotkan kanssa Sardiniassa ensi elokuussa, ja käsittääkseni myös minut noin 500 muun vieraan joukossa on kutsuttu häihin. En olekaan käynyt Sardiniassa, joten pitänee mennä mukaan bileisiin - ja aion todellakin sabotoida siellä vuorostani sen minkä ehdin! Hihii.

Ostin itselleni muistoksi kaksi Bryssel-taulua. Ei ehkä se kannattavin investointi ottaen huomioon, että kodittomuus ei ole mikään hauska vitsi vaan erittäin pian realisoituva fakta. Sen lisäksi olen muuttamassa maailman toiselle puolelle. No, toivottavasti minulla on vielä joskus koti, jotta saan kauniit tauluni esille.


Näkymät Mont des Arts'ilta keskustan yli; lempipaikkani Brysselissä

Botanique, heijastus

Tämän viikon agendalla on ollut infernaalista pakkaamista ja Emmin tavaroiden muuttamista. Ekomuuttajat Korhonen & Kuosmanen eivät suinkaan ole tositoimissa ensimmäistä kertaa (laskujeni mukaan elämäni 17. muutto menossa), mutta kyllä tämä on vaan joka kerta rasittavaa puuhaa, huoh, olen niin stressaantunut että en pysty nukkumaan. Minulla on nyt kuitenkin selkeä strategia tavaroideni suhteen: tärkeimmät ovat shamppanjat, taulut ja Venetsia-naamio, ja sitten muut mitä mahtuu.

Kävin pankissa sulkemassa luottokortin, tilin ja vakuutukset. Allekirjoitin yhtään liioittelematta kymmenkunta paperia sekä lisäksi jouduin kirjoittamaan käsin yhden paperin, jossa pyydän pankkia lopettamaan vakuutukseni. Prosessi ei suinkaan ole vielä ohi: kun viimeiset palkat ym on maksettu tililleni, joudun lähettämään pankille vielä passikopion kera kirjeen, jossa pyydän sulkemaan tilin lopullisesti. Että näin täällä kehitysmaassa.

Äääh, kodittomuus astuu voimaan huomenna. Svedu haluaa urhoollisesti vielä "auttaa" ja menen varmaan asumaan sen vierashuoneeseen pariksi viimeiseksi yöksi eli tässä on jokin helvetin platoninen yhteisasumisjärjestely tiedossa. Hmph, tuo vierashuonejuttu on ihan itsepetosta ja toisaalta farewell fuck voisi olla ihan hyvä ajatus... ;)

tiistai 28. elokuuta 2012

Levottomat -syndrooma

Eksistentiaalinen kriisi! Kaikki muut menevät naimisiin, saavat lapsia, ostavat asuntoja, etenevät urallaan ja tienaavat miljoonia, oma elämäni sen sijaan junnaa paikallaan ilman minkäänlaista päämäärää ja parisuhdeyritykseni ovat katastrofeja toisensa jälkeen. Lisäksi kolmenkympin rajapyykki häämöttää edessä kuin kuolemantuomio. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta enkä tiedä missä haluan olla ja mitä tehdä (aka Levottomat -syndrooma).

Oli siis korkea aika tehdä jotain muutoksia elämääni ja päätin viimein toteuttaa yhden suurista haaveistani ja muutan Australiaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Jospa uusi suunta elämääni löytyisi sieltä. Liput on nyt buukattu ja lähtö lähestyy, kääk! En tiedä olenko vain pakenemassa ongelmiani - mutta ainakin pakenen niitä johonkin kivaan paikkaan. Mieluummin kriisissä Sydneyn auringon alla kuin Brysselin loputtomassa sateessa ja harmaudessa. ;)

Matkajärjestelyt eivät suinkaan ole sujuneet täysin ongelmitta, olin mm. unohtanut tarkistaa passini voimassaoloajan ja joudun nyt uusimaan matkustusasiakirjani mahdollisimman pikaisesti, jotta saan Work & Holiday -viisumini kuntoon. Asioin siis Suomen suurlähetystössä Brysselissä lupa-asiakirjaani uusimassa, ja nyt sitten odotellaan että se toimitetaan Siilinjärven poliisiasemalle. Passikuvasta tuli tosin niin hirveä, että en tiedä kehtaanko ikinä enää matkustaa minnekään!

Olen toki viettänyt useitakin unettomia öitä ja miettinyt mitä helkuttia olenkaan tekemässä. Vaikeinta oli tehdä päätös lähtemisestä. Hyppy tuntemattomaan on tietenkin aina pelottavaa, mutta välillä on vain pakko uskaltautua oman comfort zonen ulkopuolelle. Ihmiset (erityisesti äitini) ahdistelevat kaikenmaailman kysymyksillä, kuten missä aion asua ja mitä töitä aion tehdä Ausseissa. Aargh. Itse olen sen sijaan keskittynyt pohtimaan mm. mitä kenkiä kannattaa ottaa mukaan ja mille surffauskurssille aion osallistua. Aussi-sukulaiseni ovat jo ilmoittaneet, että heidän luo voi aina tulla asumaan. Kannattaisi ehkä vähän miettiä mitä menee lupaamaan, saatan kohta olla oven takana kimpsujeni kanssa. Annastiina on myös valjastanut italialaiskollegansa etsimään minulle asunnon Sydneystä, mahtavaa! :) Joten nou hätä, Australia here I come!

"Life begins at the end of your comfort zone"