keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Ben Lomond Summit - Queenstownin korkeimman vuoren huiputus

Queenstown on pesiytynyt Wakatipu-järven rannoille, keskelle jylhiä vuoria ja vehreitä, ikivanhoja metsiä. Tarunomaisia vuoristomaisemia ihaillessani en olisi uskonut, että tulisimme kiipeämään Queenstownin korkeimmalle huipulle asti. No, pientä yllytyshulluutta siihen tarvittiin. 


Syksyisellä Queenstownin reissullamme halusimme pyhittää yhden päivän luontoelämyksistä nauttimiseen vaellusreissun merkeissä. Queenstownissa on useita toinen toistaan upeampia ulkoilureittejä, joista valitsimme Ben Lomond Track -vaelluksen. Reitin voi aloittaa kätevästi aivan kaupungin keskustan tuntumasta, Skyline-köysiradan juurelta tai huipulta. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon ja huristelimme ensin Skyline Gondolan kyydissä Bob’s Peakin huipulle. 


Reitti kulkee aluksi synkän metsän poikki, mutta pian puut jäävät taakse ja reitti kohoaa vähän kerrallaan korkeammalle ja korkeammalle. Maisemat ovat suorastaan elokuvamaisen upeat. Reitti on suurimmaksi osaa yhteinen maastopyöräilijöiden kanssa, joten kannattaa pitää silmällä ohi kiitäviä hurjapäitä. Sekä vuohia. 


Meidän päämäärämme oli Ben Lomond Saddle 1326 metrin korkeudella, jonka saavutimme parin tunnin patikoinnin jälkeen. Huipulta palaavat vaeltajat rohkaisivat meitä jatkamaan Ben Lomondin huipulle saakka, sillä sinne olisi enää noin tunnin matka. Nautimme satulan huikeista maisemista niin paljon, että mietimme voisivatko maisemat huipulta olla muka niin paljon paremmat, että tunnin nousu kannattaisi. Meillä ei myöskään ollut mukana mitään eväitä, mutta vettä oli kyllä vielä reilusti jäljellä. Lepäsimme hetken satumaisista maisemista nauttien ja päätimme jatkaa matkaa. Huipulle vaan, kun tänne asti olimme jo kavunneet! 


Nousu satulalta vuoren huipulle on jyrkkä ja kivikkoinen. Parin ensimmäisen nyppylän jälkeen aloin jo epäillä, olimmeko sittenkin tehneet virhearvion, mutta jatkoimme kuitenkin hitaasti eteenpäin. Alkumatkasta olimme saaneet riisua takit ja pitkähihaiset paidat, sillä olimme suojassa tuulelta, mutta huippua kohden kavutessa myös kylmä tuuli tuli vastaan. Pian meillä olikin koko varustus taas päällä, hanskat mukaan lukien. 



Reilun tunnin tuskaisen kapuamisen ja muutaman lepotauon jälkeen saavutimme Ben Lomondin huipun 1748 metrin korkeudella. 360-asteen näkymät olivat niin paljon upeammat kuin olisimme edes osanneet kuvitella. Mystisiä vuoria joka suunnassa, lunta, ja keskellä kirkkaan sinisenä kimmeltävä Wakatipu-järvi. Miksi edes yritän kuvailla niitä maisemia, kuvat huipulta kertonevat sen paljon paremmin:



Ben Lomondin huiputus on elämys. Vaivalloinen nousu palkitsee uskomattomilla vuoristomaisemilla, mutta reissulle kannattaa varautua meitä paremmin. Kannattaa huomioida, että Skylinen jälkeen vaellusreitin varrella ei ole mitään fasiliteetteja tai vesipisteitä, joten kannattaa hyodyntää Skylinen palvelut. Lisäksi kannattaa ehdottomasti ottaa eväät mukaan sekä varautua vaihtelevaan säähän. Onneksi olimme syöneet tukevan aamiaisen, mutta voin sanoa että me palasimme takaisin sivistyksen pariin varsin uupuneina. Victory beer todellakin maistui uurastuksen jälkeen! 

Lisätietoja: Ben Lomond Track


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

perjantai 11. toukokuuta 2018

Queenstown - Lumoavaa luontoa ja seikkailulajeja Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Uuden-Seelannin Eteläsaaren maisemia on vaikea käsittää ennen kuin näkee ne itse. Miniloma Queenstownissa olikin kuin kaunista unta. Tarunomaisten luontoelämysten lisäksi saimme myös adrenaliinit kuohumaan tuossa extreme-lajien mekassa. 



Luonnon lumoavaa kauneutta

Queenstownin sanotaan saaneen nimensä sen kauneudestaan; kuningatarkin voisi asua siellä. Muutkin kuin kuninkaalliset ovat huomanneet kaupungin lumoavan kauneuden, ja historian varrella Queenstown on saattanut pauloihinsa kullankaivajia, seikkailijoita, elokuvantekijöitä ja viiniharrastelijoita. Paikassa on todellakin jotain maagista. 



Alueen henkeäsalpaava luonto on sen intensiivisin ja viettelevin kokemus. Karut vuoret, kirkkaan siniset järvet ja ikivanhat metsät - Queenstownia ympäröivä luonto on uskomattomien kontrastien yhdistelmä, ja voin yhtään liioittelematta sanoa sen olevan yksi kauneimmista paikoista missä olen käynyt. Huhtikuun lopulla luonto hehkui mahtavissa ruskan väreissään uskomattomana värimattona. Viileä, usvaisen sateinen sää loihti vain lisää kiehtovan mystistä tunnelmaa. Pitkän valkoisen pilven maan sää onkin ympäri vuoden hyvin epävakainen. Vaikka en itse Lord of the Rings -fani olekaan, pystyin suorastaan näkemään edessäni Frodon sormuksineen... Heräsimme joka aamu taianomaisiin auringonnousuihin, kun aurinko pilkahti vuorten takaa maalaten edessämme avautuvan maiseman pastelliväreillä. 




Seikkailijoiden paratiisi

Queenstown on adrenaliinia metästävien seikkalijoiden paratiisi, ja kaupunki onkin nimennyt itsensä maailman aktiviteettikaupungiksi numero yksi. 1980-luvulla Queenstown tuli kaikkien hurjapäiden tietoisuuteen, kun uusiseelantilainen A.J. Hackett keksi benjihypyn ja kokeili sitä 43 metriä korkealta Kawaraun rotkon riippusillalta. Huristellessamme Skyline Gondolan kyydissä Bob's Peakin huipulle saimme hämmästellä upeiden maisemien lisäksi samanaikaisesti useita extreme-lajeja, kuten benji- ja laskuvarjohyppyjä, ohjaskelkkailua ja maastopyöräilyä. Pelkkä adrenaliinintäyteinen näky sai suorastaan hengästymään. Korkeiden vuorten, suurten pudotusten ja villien koskien ympäröimä kaupunki on todellakin kuin jättimäinen luonnon oma leikkikenttä. Queenstownissa taivaskaan ei ole rajana. 

Skyline Gondola on muuten koko eteläisen pallonpuoliskon jyrkin köysirata, mutta se soveltuu hyvin rauhallisempaankin makuun. Bob's Peakin huipulta avautuvat mahtavat näkymät Queenstownin ja Wakatipu-järven ylle sekä kauempana kohoaville jylhille vuorille. Sieltä lähtevät monet vaellus- ja maastopyöräilyreitit, ja lisäksi tarjolla on monia muita seikkailuaktiviteetteja sekä ravintola. Jatkoimme huipulta patikoiden matkaa aina Ben Lomondin vuoren huipulle saakka. Nousu 1748 metrin korkeuteen oli melko tuskainen, mutta lumihuippuisen vuoren huipulta avautuivat tyrmäävän upeat maisemat. 


Queenstownissa ei voi kuulemma käydä kokeilematta jotain seikkailulajia, ja mekin päätimme ottaa haasteen vastaan, vaikka emme mitään extreme-urheilijoita olekaan. Vaellusreissun jäljiltä jokainen lihas vielä kipeänä hyppäsimme mönkijöiden kyytiin. Oppitunnin jälkeen suuntasimme huristelemaan maastoon oppaamme johdolla. Jännitystä riitti, muta roiskui, pari jänistä pomppi juuri ja juuri pois alta - ja hauskaa oli! Välillä pysähdyimme hengähtämään ja ihastelemaan syksyn väreissä hehkuvaa luontoa. Tämän mahtavan kokemuksen tarjosi Off Road Adventures.



After ski -tunnelmaa 

Vaikka Queenstown onkin pieni kaupunki, sen keskustassa vallitsee nuorekas alppikylä-tyylinen tunnelma, vaikka hiihtokausi ei vielä ollutkaan alkanut. Vuoden ympäri Queenstown nukkuu harvoin ja sen yöelämä on kuulemma jotain hyvin spesiaalia, varmaankin lukuisista turisteista johtuen. Kaupungin baari- ja ravintolatarjonta on jopa yllättävän monipuolinen, ja viinibaarit ja gastropubit tarjosivat mukavaa kontrastia ulkoilmassa vietettyjen päivien päätteeksi. Aaah, lammas ja Pinot Noir - molempia kannattaa ehdottomasti maistaa Uudessa-Seelannissa, paremmista ei nimittäin ole tietoa!


Queenstown sai pauloihinsa pari matkustajaa lisää, ja rakastuimme paikkaan jopa niin paljon, että loungessa paluulentoa odotellessamme buukkasimme sinne jo uuden reissun. Nähtäväksi jää, mitä seikkailulajia rohkenemme kokeilemaan seuraavalla kerralla. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi