Queenstown on pesiytynyt Wakatipu-järven rannoille, keskelle jylhiä vuoria ja vehreitä, ikivanhoja metsiä. Tarunomaisia vuoristomaisemia ihaillessani en olisi uskonut, että tulisimme kiipeämään Queenstownin korkeimmalle huipulle asti. No, pientä yllytyshulluutta siihen tarvittiin.
Syksyisellä Queenstownin reissullamme halusimme pyhittää yhden päivän luontoelämyksistä nauttimiseen vaellusreissun merkeissä. Queenstownissa on useita toinen toistaan upeampia ulkoilureittejä, joista valitsimme Ben Lomond Track -vaelluksen. Reitin voi aloittaa kätevästi aivan kaupungin keskustan tuntumasta, Skyline-köysiradan juurelta tai huipulta. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon ja huristelimme ensin Skyline Gondolan kyydissä Bob’s Peakin huipulle.
Reitti kulkee aluksi synkän metsän poikki, mutta pian puut jäävät taakse ja reitti kohoaa vähän kerrallaan korkeammalle ja korkeammalle. Maisemat ovat suorastaan elokuvamaisen upeat. Reitti on suurimmaksi osaa yhteinen maastopyöräilijöiden kanssa, joten kannattaa pitää silmällä ohi kiitäviä hurjapäitä. Sekä vuohia.
Meidän päämäärämme oli Ben Lomond Saddle 1326 metrin korkeudella, jonka saavutimme parin tunnin patikoinnin jälkeen. Huipulta palaavat vaeltajat rohkaisivat meitä jatkamaan Ben Lomondin huipulle saakka, sillä sinne olisi enää noin tunnin matka. Nautimme satulan huikeista maisemista niin paljon, että mietimme voisivatko maisemat huipulta olla muka niin paljon paremmat, että tunnin nousu kannattaisi. Meillä ei myöskään ollut mukana mitään eväitä, mutta vettä oli kyllä vielä reilusti jäljellä. Lepäsimme hetken satumaisista maisemista nauttien ja päätimme jatkaa matkaa. Huipulle vaan, kun tänne asti olimme jo kavunneet!
Nousu satulalta vuoren huipulle on jyrkkä ja kivikkoinen. Parin ensimmäisen nyppylän jälkeen aloin jo epäillä, olimmeko sittenkin tehneet virhearvion, mutta jatkoimme kuitenkin hitaasti eteenpäin. Alkumatkasta olimme saaneet riisua takit ja pitkähihaiset paidat, sillä olimme suojassa tuulelta, mutta huippua kohden kavutessa myös kylmä tuuli tuli vastaan. Pian meillä olikin koko varustus taas päällä, hanskat mukaan lukien.
Reilun tunnin tuskaisen kapuamisen ja muutaman lepotauon jälkeen saavutimme Ben Lomondin huipun 1748 metrin korkeudella. 360-asteen näkymät olivat niin paljon upeammat kuin olisimme edes osanneet kuvitella. Mystisiä vuoria joka suunnassa, lunta, ja keskellä kirkkaan sinisenä kimmeltävä Wakatipu-järvi. Miksi edes yritän kuvailla niitä maisemia, kuvat huipulta kertonevat sen paljon paremmin:
Ben Lomondin huiputus on elämys. Vaivalloinen nousu palkitsee uskomattomilla vuoristomaisemilla, mutta reissulle kannattaa varautua meitä paremmin. Kannattaa huomioida, että Skylinen jälkeen vaellusreitin varrella ei ole mitään fasiliteetteja tai vesipisteitä, joten kannattaa hyodyntää Skylinen palvelut. Lisäksi kannattaa ehdottomasti ottaa eväät mukaan sekä varautua vaihtelevaan säähän. Onneksi olimme syöneet tukevan aamiaisen, mutta voin sanoa että me palasimme takaisin sivistyksen pariin varsin uupuneina. Victory beer todellakin maistui uurastuksen jälkeen!
Lisätietoja: Ben Lomond Track
Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi