sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Livin' La Vida Loca

Lokakuun alussa paikallisen Labour Dayn johdosta pääsimme viettämään pitkää viikonloppua ja suuntasimme pieneen rannikkokaupunkiin Naroomaan, reilun parin tunnin ajomatkan päähän Canberrasta etelään. Narooma ei todellakaan ole mikään menomesta, mutta vaihteeksi olikin mukava asustella mökissä joen rannalla luonnon keskellä. Teimme myös reissun veneellä läheiselle Montaguen saarelle, jossa asustaa hyljekolonia ja illalla auringon laskiessa pääsimme näkemään myös pikku pingviinejä, jotka rantautuvat yöksi saarelle. Veneestä bongasimme myös kaksi jättiläiskokoista ryhävalasta. Kävimme myös sukeltamassa hylkeiden kanssa, ja ne ovatkin leikkisiä otuksia jotka osaavat matkia ihmisten liikkeitä - mutta haisevat aivan kuvottavalle, parempi siis sukellusnaamari päässä veden alla. 

Montague Island, Narooma

"Australia Rock", Narooma

Muutoin viikonloppu sujui rauhallisissa tunnelmissa ja kävimme mm. vaeltamassa läheisessä kansallispuistossa ja reissulla bongasimme useita keguruja ja wallabeja - ja sain viimein myös sen pakollisen "kenguruja biitsillä" -valokuvan, ta-daa: 



Kengu ja pinkki pikku-joey pussissa, awww!

Seuraavalla viikolla minulla oli vielä vapaaviikko yliopistolta, joten jäin Canberraan ja opiskelin päivät kansalliskirjastolla. Siellä on saatavilla kaikki Australiassa julkaistut kirjat ja sainkin hyödynnettyä valikoimaa omia tutkielmiani varten. Parina iltana kävimme myös urheilemassa military bootcampin merkeissä - hirveää rääkkiä mutta hauskaa ja tehokasta treeniä. Canberrassa onnistuin myös suorittamaan ehkä pahimman kokkauskatastrofini ikinä. Tarkoitukseni oli kokata japanilaistyylistä kana-udonia, johon päätin fusion-henkisesti yhdistää violettia porkkanaa - ja tämän kokeilun tuloksena koko sörsseli muuttui kirkkaan violetiksi! Erittäin noloa, erityisesti Jasonin kämppisten ollessa paikalla todistamassa tätä tragediaa. Tuli elävästi mieleen Bridget Jonesin sininen keitto -kohtaus, haha! Jason on ihana: hän sanoi että ruokia ei pitäisi arvostella niiden värin perusteella ja sitä paitsi aasialaiset nyt muutenkin syövät kaikenvärisiä ruokia. Ihana kiinalais-australialainen Mr Darcy! :)  

Violetti kana-udon - bon appétit!

Tällä viikolla Jasonin äiti kutsui minut viettämään iltaa kanssaan The Star -kasinolle dinnerin ja Ricky Martinin konsertin merkeissä (en muuten edes tiennyt, että Ricky tekee vielä musaa). Tämä oli ensimmäinen illanvietto hänen kanssaan kahdestaan, ja etukäteen jouduin tietenkin hurjan paniikin valtaan, mutta onneksi ilta sujui ihan mukavissa merkeissä (onneksi siellä sai viiniä). Jason oli kuulemma ollut minuakin enemmän paniikissa tietäen että äitinsä osaa olla ajoittain aikamoinen dragon lady ja veljiensä tyttöystävät ovat kuulemma joutuneet aikamoiselle koetukselle hänen kanssaan. Valituksia ei ole onneksi vielä ainakaan kuulunut, ja tänään hän kutsui meidät brunssille, joten ainakin toistaiseksi olen vielä mukana kutsulistalla.

Hirveä paniikki opinnoista näin lukukauden jo lähestyessä loppuaan, aargh! Kansainväliset opiskelijat ovat pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten kyseessä todellakin on kokoaikainen opiskelu. Varmaan miljoona esseetä, raporttia, esitelmää ja ryhmätyötä vielä tehtävänä (varovainen arvio). 

Viime viikosta lähtien Sydneyn lähistöllä on ollut vakavia maastopaloja, joiden takia viranomaiset ovat julistaneet hätätilan koko New South Walesin osavaltioon. Viranomaisten mukaan kyseessä on pahin tilanne vuosikymmeniin, kun kuumuus, kuiva sää ja erittäin kovat tuulet lietsovat pahoja paloja. Pahin tilanne on Blue Mountains -vuorilla Sydneyn länsipuolella. Viranomaiset pelkäävät, että palo saattaa uhata jo osaa Sydneyn läntisiä esikaupunkeja. Tähän mennessä yli 200 kotia on jo tuhoutunut ja yli 120 vaurioitunut paloissa. Kääk! Toivon todella, että Hunter Valleyn viinialue ei pala poroksi ennen ensi viikonlopun reissua. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Aussieversary

Viime viikolla tuli täyteen vuosi Australiassa, uskomatonta miten aika rientää! Tämän rajapyykin lähestyessä minun piti pikaisesti uusia viisumini, ja tietenkin olin jättänyt tämän asian tapani mukaan viime tippaan. Asian piti hoitua kätevästi netissä, mutta tällä kertaa proseduuri vaati jopa visiitin Australian maahantuloviranomaistoimistoon - kun aikaisemmin minulle oli lyöty puhelimessa luuri korvaan; tuli ihan belgialainen asiakaspalvelu mieleen, puistattava ajatus! Lopulta selvisi, että jostain syystä syntymäaikani oli merkitty virheellisesti paikalliseen rekisteriin ja asia saatiin helposti korjattua ja sain sitten opiskelijaviisumini parissa päivässä. Jännä juttu tosin, miten olen voinut olla maassa melkein vuoden verran virheellisillä henkilötiedoilla. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä viisumiprosessista alkaa muodostua jokavuotinen jännitysnäytelmä, sillä viime vuonnahan ravasin Brysselin Suomen suurlähetystössä uusimassa passiani viisumiani varten samoina hetkinä kun olin muuttamassa pois maasta. No, jospa sitä joskus oppisi ymmärtämään että kyseessä on suhteellisen tärkeä lupa-asiakirja noin luvallisesti maassa oleskelun kannalta ja hoitamaan asian ajoissa kuntoon. 

Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella. 

Iloisena mitalit kaulassa Bridge Run'in jälkeen

Viime viikonloppuna tein visiitin Canberraan. Kävimme Floriade -kevätfestareilla ihailemassa kukkia ja farmieläimiä, ja illalla NightFest-osuudessa siemailimme hieman viiniä hehkuvassa baarissa ja ajoimme myös maailmanpyörällä. Ihanan romanttista, tosin Canberrassa oli suorastaan arktiset olosuhteet hyvinkin keväiseen Sydneyyn verrattuna. 

Floriade

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös Windows to the World -tapahtuma, joka on osa Canberran 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja kävimme vierailemassa Australian EU-delegaatiossa. Lisäksi kävimme tutustumassa Australian kansallismuseoon, joka kertoo kiinnostavalla tavalla kaiken tarpeellisen maan historiasta, ihmisistä ja kulttuurista. 



Delegation of the European Union to Australia

Sekä tällä että ensi viikolla yliopistolla on mid session break ja minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet opiskella ahkerasti, tosin ainakin tähän asti olen käyttänyt ajan ihan joutenoloon. Lisäksi olen taas nähnyt painajaisia, joissa olen uimassa ja hai syö minut suihinsa. Tämä on huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon että olen suuntaamassa viikonlopuksi Naroomaan ja tarkoitus olisi mennä sukeltamaan, jos vain onnistumme buukkaamaan sopivan tourin. En tiedä jännitänkö vain sukeltamista, mutta olen tutkinut nyt myös toden teolla unisymboleiden tulkintaa. Astro.fi -foorumin mukaan (joka on mielestäni ehdottoman tieteellinen ja luotettava lähde) kuolema unessa merkitsee "transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässäsi. Suuntaat kohti uutta jättäen menneisyytesi taaksesi. Metaforisesti kuolema voidaan nähdä loppuna vanhoille tavoillesi ja ajatuksillesi." Tosin haista se ei sano mitään. Hmph, mitäköhän Freud ja muut psykoanalyytikot tästä sanoisivat? ;)