sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vaalibileet, vihaisia lintuja ja AFL

Viikko sitten matkasin bussilla Canberraan viikonlopuksi. Viikonloppu alkoi itse asiassa oikein mukavasti jo perjantai-iltana täällä Sydneyssä grillibileiden merkeissä, ja tarjolle oli hankittu myös Finlandia-vodkaa ihan minua varten. Finladia on kyllä hyvää, pitäisi muistaa juoda useammin! ;)

Lauantai-iltana Australiassa järjestettiin liittovaltion parlamenttivaalit ja pääsin mukaan pienimuotoisiin vaalibileisiin istumaan iltaa ja seuraamaan ääntenlaskua. Todella mukava aussilainen konsepti! Kuten jo ennen vaaleja ennakoitiin, oppositio ja Tony Abbottin johtama liberaalipuolue voitti vaalit ja Kevin Ruddin johtama työväenpuolue menetti paikkoja. Oma poliittinen analyysini on se, että Abbott saa George Bushin näyttämään Einsteiniltä. Hmph.

"Pusikko-pääkaupunkiin" oli juuri saapunut kevät ja puut kukkivat ihanasti joka puolella. Kevään saapuminen tarkoittaa tosin myös sitä, että linnut tekevät pesiään ja puolustavat alueitaan ja erityisesti paikalliset harakat (magpie) käyttäytyvät välillä todella agressiivisesti syöksymällä ihmisten päälle. Canberran kaduilla erityisesti pyöräilijät joutuvat puolustautumaan näitä vihaisia lintuja vastaan mitä erikoisimmilla viritelmillä. 

Keväinen Canberra

Pyöräilijä suojautuneena vihaisten lintujen hyökkäykseen

Sunnuntaina kävimme hengailemassa Kingstonin markkinoilla (paikallinen Midi market), jossa söimme lounaaksi laosilaista ruokaa ja markkinoilta bongasimme myös suomalaista alkuperää olevan taiteilijan Marja-Leena Montosen teoksia. Päivän kohokohta oli kuitenkin visiitti paikalliseen olutkauppaan, josta sai vaikka mitä mahtavia belgioluita ja taisin tehdä Jasoniin aikamoisen vaikutuksen oluttietämykselläni. Ei ole siis mennyt hukkaan ne lukuiset illat Luxilla ja muissa Brysselin kuppiloissa! ;) Jason osti minulle valikoiman lempioluitani, jotka raahasin sitten mukanani Sydneyyn. Ihana mies, pakko tykätä! 

Tämä viikko on mennyt pitkälti vain opiskelujen merkeissä. Viikonloppuna oli onneksi vaikka mitä kivaa tekemistä, mm. lounas Jasonin äidin kanssa ja hengailua kavereiden kanssa. Pääsimme myös seuraamaan AFL:n (Australian Football League) semifinaalia The Swans (Sydney) vastaan The Blues (Melbourne). Koko tämä jalkapallokonsepti täällä on edelleen minulle epäselvä, sillä ensinnäkin liigoja on niin monta, mutta AFL on käsittääkseni se suosituin australialaisen jalkapalloilun ammattilaissarja. Lisäksi jalkapallo (footy) tarkoittaa täällä rugbyä eri muodoissaan, soccer sen sijaan on sitten sitä normaalia jalkapalloa. AFL on siis jonkin sortin rugbyä, jossa palloa potkitaan ja heitetään käsillä. Lajin säännöt ja pisteiden lasku ovat myös edelleen hieman hämärän peitossa, lisäksi kentällä juoksenteli välillä jotain oranssiin pukeutuneita tyyppejä. Kerrassaan kummallinen peli, mutta stadionilla oli mahtava tunnelma ja pääsimme juhlistamaan Swans'ien murskavoittoa! 

AFL-semifinaali The Swans vs The Blues

Pelin jälkeen googlettamalla ("orange guy afl") selvisi, että ne oranssit tyypit ovat jotain vaihtopelaajia, jotka välittävät viestejä muille pelaajille. Selvä juttu. 

Jokaisella AFL-joukkueella on myös oma laulu, joka esitetään sekä pelin alussa että lopussa. Ainakin Swans'ien laulu kuulostaa aivan saksalaiselta juomalaululta, näytteen voi kuunella täältä.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Elämäni wagyu-pihvinä

Tiedätte varmaan japanilaista alkuperää olevan Wagyu-pihvilihan, jota hierotaan, syötetään hyvää ruokaa ja soitetaan klassista musiikkia - se olen minä! ;) Jason on viime viikkoina vienyt prinsessakohtelun aivan uudelle tasolle, johon on kuulunut mm. lahjoja, mahtavia dinnereitä ja viiniä, hierontaa sekä viikonloppu Port Macquariessa. Tähän kaikkeen on tosin syynsä: Jason on muuttamassa uuden työnsä takia 5-6 kuukaudeksi Canberraan, mistä olen tietenkin erittäin näreissäni. Kyseessä on toki aivan mahtava duuni Australian puolustusministeriön alaisessa organisaatiossa ja pääkaupunki-rotaatio on pakollinen osa sitä, mutta silti... En kestä, kaikki elämäni miehet vain häipyvät, viuh vaan! No, Canberra on tosin vain 3 tunnin matkan päässä, mutta silti se on eri osavaltiossa. Äääh!  

Anyway, viikonloppu Port Macquariessa oli aivan ihana. Se on söpö pieni rannikkokaupunki n. 390 km Sydneystä pohjoiseen. Asustimme mahtavassa The Observatory -hotellissa Town Beachilla. Saapuessamme huoneessa oli odottamassa suklaata ja viinipullo - erinomaista palvelua. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti vierailu Koala Hospitalissa, maailman ainoassa koala-sairaalassa. Lisäksi kävimme vaeltamassa Dooragan kansallispuistossa, ja valas-risteilyllä bongasimme myös muutaman ryhävalaan, yhden jättiläisen jopa aivan veneen vieressä. 

Näkymät Doorangan kansallispuistosta


Todella maukasta kaurista ja Shirazia, Foveaux Restaurant

Olen päässyt maistamaan myös sitä oikeaa wagyu-pihviä, tällä kertaa japanilaisen wagyu bbq'n muodossa Nishiki-ravintolassa North Sydneyssä. Mukana menossa oli myös Jasonin äiti Mary (kuinkas muuten). En ole aikaisemmin tykännyt yhtään sakesta, mutta näköjään niissäkin on suuria eroja, sekä täällä että Tokonomassa tarjolla olleet olivat aivan erinomaisia. 

Japanilainen wagyu bbq, Nishiki

Opinnot ovat alkaneet ihan mukavasti, joskin neljä kurssia tarkoittaa todellakin kokopäiväistä opiskelua. Tässä muutamia havaintoja kampukselta:
  • Oppitunnit ovat seminaarimuotoisia, joihin pitää valmistautua etukäteen lukemalla määrätyt artikkelit yms, joiden pohjalta oppitunnilla sitten keskustellaan.
  • Varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan kursseilla joutuu kirjoittamaan eripituisia esseitä ja pitämään esitelmiä sekä yksinään että ryhmissä.
  • Tunnit ovat todella käytännönläheisiä, joskin kirjallisuus tuntuu välillä olevan hyvinkin teoreettista ja lukemastaan ei ymmärrä puoliakaan. Tunneilla teoriaa kuitenkin sovelletaan käytäntöön. 
  • Yliopistolla on käytössä se kirottu Moodle-oppimisympäristö, josta kurssimateriaali yms on saatavilla. Olen myös oppinut, että vaikka Moodle ilmoittaa tehtävän viimeiseksi palautusajankohdaksi esim. klo 9:30 aamulla, niin ei hätää - myös yliopistolla sovelletaan rentoa aussilaista elämänkatsomusta, jonka mukaisesti tehtävän voi palauttaa illalla luennolle saapuessaan ("kun se Moodle nyt ilmoittaa vähän mitä sattuu, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti", kuten eräs opettajani asian ilmaisi). Itsehän kirjoittelin ensimmäistä esseetä aivan paniikissa aamuvarhain, jotta sain sen valmiiksi määräaikaan mennessä.. 
  • Viini on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi työkaluksi esseitä kirjoittaessa.