Olin unohtanut millaista uuden työn aloittaminen on: hirveää. Et tunne ketään, et osaa mitään ja tunnet itsesi koko ajan aivan idiootiksi. Nyt on takana muutama päivä intensiivistä timantti- ja opaalikoulutusta, katsotaan nyt miten tämä lähtee sujumaan. Pitää myös äkkiä opetella keskeisimmät repliikit myös ranskaksi ja venäjäksi. Meksikolainen pomoni tervehtii minua joka aamu toteamalla "Good morning darling, you look fantastic!". Hmph, luulen että olen saanut työpaikkani vaalean tukkani enkä suinkaan kielitaitoni ansiosta. No, ihan sama. Ja vaikka en mikään koruihminen itse olekaan, niin pakko myöntää että onhan ne timantit aika ihania. Mutta en silti voi käsittää miksi kukaan maksaisi jostakin pikku kivenpalasesta asunnon verran!
Parin viikon kuluttua pääsen muuttamaan uuteen asuntolaan, hyvä juttu. Tosin tämä on nyt taas tällainen sika säkissä -ratkaisu, sillä en ole käynyt edes siellä paikan päällä, olen vain nähnyt kuvia ja kuullut paljon hehkutusta. Mutta olen niin väsynyt kämpänmetsästykseen ja kuulemaan pahoittelua "hmm, olisi kyllä helpompaa jos etsisit asuntoa partnerin tai kaverin kanssa". Grrr, kumpaakaan ei ole, kiitos vaan muistutuksesta. Toivotaan että uudessa asuntolassa on vähän enemmän elämää kuin tässä nykyisessä ja se olisi ihan kiva muutenkin. Vuokrasoppari on vain pariksi kuukaudeksi, mikä on minun elämässäni ihan sopiva aikajana. Ainakin Elizabeth Bay on todella ihanaa aluetta ja kuulemma samalla kadulla on joskus asunut myös Russell Crowe (lääh!).
Olen viime päivinä potenut jotain ihmeellistä huonoa omatuntoa siitä, että hengailen vain täällä auringon alla enkä tee mitään järkevää, kun samaan aikaan kaikki muut menevät elämässään eteenpäin ja tekevät kaikkea merkityksellistä. Tosin en käsitä miten esim. asuntolaina tekisi elämästäni yhtään onnellisempaa. No, jotain murehdittavaa pitää ilmeisesti koko ajan olla tai sitten en vain osaa olla tyytyväinen mihinkään. Menin myös jo hätäpäissäni ilmoittautumaan seminaariin "Take control over your success". Mutta olen nyt päättänyt lopettaa murehtimisen ja implementoida Sydneysiders-asenteen: tärkeintä elämässä on näyttää hyvältä. Joten hyvällä omallatunnolla salsaamaan, surffaamaan, matkustelemaan ja duuniin koruliikkeesseen - olenhan täällä viettämässä välivuotta enkä suinkaan yrittämässä mitään urahuippua! Ainakin täällä saa kadehdittavan upean rusketuksen, jos ei muuta. ;)
Tällä viikolla tuon seminaarin lisäksi ohjelmassa on myös mm. expat-drinksut, pitää ehdottomasti raahautua mukaan. Kävin myös testaamassa uuden salsakoulun, se oli tosi kiva mutta sinne on pakko liittyä jäseneksi - aivan liikaa sitoutumista siis, harmi vaan. Tulee vähän ikävä Brysselin keskiviikon salsailtoja BAO:ssa... Salsatapahtumia täällä kyllä onneksi riittää, joten ei siis hätää. Tänään vietin vapaapäivää ja suuntasin Royal National Parkiin, n. 30 km Sydneystä etelään. Se on maailman toiseksi vanhin kansallispuisto USA:n Yellowstonen jälkeen, perustettu v. 1879. Kävin vaeltamassa eukalyptusmetsässä ja siellä tosiaan oli ihan kunnon pusikkoa (virallisella nimellä "sclerophyll open forest"), tosin reitti oli merkitty vähän huonosti ja kerran kaaduin ja vierin mäkeä alas ja lisäksi eksyin pari kertaa. Kartta olisi tietysti voinut olla ihan kätevä työkalu, onneksi menneen talven Lumia pelasti.
The Royal National Park |
Ja jotta tämä ei olisi vain jatkuvaa auringonpaisteesta hehkuttamista, niin tiedoksi vaan että viime perjantaina täällä oli jokin ihmeellinen yllättävä myrsky ja täällä satoi rakeita! Itse olin tietenkin juuri silloin lenkillä ja jouduin todistamaan tuota +26 astetta ja rakeita -sääilmiötä. Toivon todella että tuo oli ainoa laatuaan, en todellakaan kaipaa mitään jatkuvasti vaihtelevaa Belgia II -säätilaa.
Woolloomooloo Bay - myös Sydneyn sää voi yllättää! |