Eksistentiaalinen kriisi! Kaikki muut menevät naimisiin, saavat lapsia, ostavat asuntoja, etenevät urallaan ja tienaavat miljoonia, oma elämäni sen sijaan junnaa paikallaan ilman minkäänlaista päämäärää ja parisuhdeyritykseni ovat katastrofeja toisensa jälkeen. Lisäksi kolmenkympin rajapyykki häämöttää edessä kuin kuolemantuomio. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta enkä tiedä missä haluan olla ja mitä tehdä (aka Levottomat -syndrooma).
Oli siis korkea aika tehdä jotain muutoksia elämääni ja päätin viimein toteuttaa yhden suurista haaveistani ja muutan Australiaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Jospa uusi suunta elämääni löytyisi sieltä. Liput on nyt buukattu ja lähtö lähestyy, kääk! En tiedä olenko vain pakenemassa ongelmiani - mutta ainakin pakenen niitä johonkin kivaan paikkaan. Mieluummin kriisissä Sydneyn auringon alla kuin Brysselin loputtomassa sateessa ja harmaudessa. ;)
Matkajärjestelyt eivät suinkaan ole sujuneet täysin ongelmitta, olin mm. unohtanut tarkistaa passini voimassaoloajan ja joudun nyt uusimaan matkustusasiakirjani mahdollisimman pikaisesti, jotta saan Work & Holiday -viisumini kuntoon. Asioin siis Suomen suurlähetystössä Brysselissä lupa-asiakirjaani uusimassa, ja nyt sitten odotellaan että se toimitetaan Siilinjärven poliisiasemalle. Passikuvasta tuli tosin niin hirveä, että en tiedä kehtaanko ikinä enää matkustaa minnekään!
Olen toki viettänyt useitakin unettomia öitä ja miettinyt mitä helkuttia olenkaan tekemässä. Vaikeinta oli tehdä päätös lähtemisestä. Hyppy tuntemattomaan on tietenkin aina pelottavaa, mutta välillä on vain pakko uskaltautua oman comfort zonen ulkopuolelle. Ihmiset (erityisesti äitini) ahdistelevat kaikenmaailman kysymyksillä, kuten missä aion asua ja mitä töitä aion tehdä Ausseissa. Aargh. Itse olen sen sijaan keskittynyt pohtimaan mm. mitä kenkiä kannattaa ottaa mukaan ja mille surffauskurssille aion osallistua. Aussi-sukulaiseni ovat jo ilmoittaneet, että heidän luo voi aina tulla asumaan. Kannattaisi ehkä vähän miettiä mitä menee lupaamaan, saatan kohta olla oven takana kimpsujeni kanssa. Annastiina on myös valjastanut italialaiskollegansa etsimään minulle asunnon Sydneystä, mahtavaa! :) Joten nou hätä, Australia here I come!
Oli siis korkea aika tehdä jotain muutoksia elämääni ja päätin viimein toteuttaa yhden suurista haaveistani ja muutan Australiaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Jospa uusi suunta elämääni löytyisi sieltä. Liput on nyt buukattu ja lähtö lähestyy, kääk! En tiedä olenko vain pakenemassa ongelmiani - mutta ainakin pakenen niitä johonkin kivaan paikkaan. Mieluummin kriisissä Sydneyn auringon alla kuin Brysselin loputtomassa sateessa ja harmaudessa. ;)
Matkajärjestelyt eivät suinkaan ole sujuneet täysin ongelmitta, olin mm. unohtanut tarkistaa passini voimassaoloajan ja joudun nyt uusimaan matkustusasiakirjani mahdollisimman pikaisesti, jotta saan Work & Holiday -viisumini kuntoon. Asioin siis Suomen suurlähetystössä Brysselissä lupa-asiakirjaani uusimassa, ja nyt sitten odotellaan että se toimitetaan Siilinjärven poliisiasemalle. Passikuvasta tuli tosin niin hirveä, että en tiedä kehtaanko ikinä enää matkustaa minnekään!
Olen toki viettänyt useitakin unettomia öitä ja miettinyt mitä helkuttia olenkaan tekemässä. Vaikeinta oli tehdä päätös lähtemisestä. Hyppy tuntemattomaan on tietenkin aina pelottavaa, mutta välillä on vain pakko uskaltautua oman comfort zonen ulkopuolelle. Ihmiset (erityisesti äitini) ahdistelevat kaikenmaailman kysymyksillä, kuten missä aion asua ja mitä töitä aion tehdä Ausseissa. Aargh. Itse olen sen sijaan keskittynyt pohtimaan mm. mitä kenkiä kannattaa ottaa mukaan ja mille surffauskurssille aion osallistua. Aussi-sukulaiseni ovat jo ilmoittaneet, että heidän luo voi aina tulla asumaan. Kannattaisi ehkä vähän miettiä mitä menee lupaamaan, saatan kohta olla oven takana kimpsujeni kanssa. Annastiina on myös valjastanut italialaiskollegansa etsimään minulle asunnon Sydneystä, mahtavaa! :) Joten nou hätä, Australia here I come!
Jee, ihanaa että olet alkanut bloggaamaan Eliza:)
VastaaPoista