Viime viikolla tuli täyteen vuosi Australiassa, uskomatonta miten aika rientää! Tämän rajapyykin lähestyessä minun piti pikaisesti uusia viisumini, ja tietenkin olin jättänyt tämän asian tapani mukaan viime tippaan. Asian piti hoitua kätevästi netissä, mutta tällä kertaa proseduuri vaati jopa visiitin Australian maahantuloviranomaistoimistoon - kun aikaisemmin minulle oli lyöty puhelimessa luuri korvaan; tuli ihan belgialainen asiakaspalvelu mieleen, puistattava ajatus! Lopulta selvisi, että jostain syystä syntymäaikani oli merkitty virheellisesti paikalliseen rekisteriin ja asia saatiin helposti korjattua ja sain sitten opiskelijaviisumini parissa päivässä. Jännä juttu tosin, miten olen voinut olla maassa melkein vuoden verran virheellisillä henkilötiedoilla. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä viisumiprosessista alkaa muodostua jokavuotinen jännitysnäytelmä, sillä viime vuonnahan ravasin Brysselin Suomen suurlähetystössä uusimassa passiani viisumiani varten samoina hetkinä kun olin muuttamassa pois maasta. No, jospa sitä joskus oppisi ymmärtämään että kyseessä on suhteellisen tärkeä lupa-asiakirja noin luvallisesti maassa oleskelun kannalta ja hoitamaan asian ajoissa kuntoon.
Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella.
Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella.
Iloisena mitalit kaulassa Bridge Run'in jälkeen |
Viime viikonloppuna tein visiitin Canberraan. Kävimme Floriade -kevätfestareilla ihailemassa kukkia ja farmieläimiä, ja illalla NightFest-osuudessa siemailimme hieman viiniä hehkuvassa baarissa ja ajoimme myös maailmanpyörällä. Ihanan romanttista, tosin Canberrassa oli suorastaan arktiset olosuhteet hyvinkin keväiseen Sydneyyn verrattuna.
Floriade |
Viikonlopun ohjelmaan kuului myös Windows to the World -tapahtuma, joka on osa Canberran 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja kävimme vierailemassa Australian EU-delegaatiossa. Lisäksi kävimme tutustumassa Australian kansallismuseoon, joka kertoo kiinnostavalla tavalla kaiken tarpeellisen maan historiasta, ihmisistä ja kulttuurista.
Delegation of the European Union to Australia |
Sekä tällä että ensi viikolla yliopistolla on mid session break ja minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet opiskella ahkerasti, tosin ainakin tähän asti olen käyttänyt ajan ihan joutenoloon. Lisäksi olen taas nähnyt painajaisia, joissa olen uimassa ja hai syö minut suihinsa. Tämä on huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon että olen suuntaamassa viikonlopuksi Naroomaan ja tarkoitus olisi mennä sukeltamaan, jos vain onnistumme buukkaamaan sopivan tourin. En tiedä jännitänkö vain sukeltamista, mutta olen tutkinut nyt myös toden teolla unisymboleiden tulkintaa. Astro.fi -foorumin mukaan (joka on mielestäni ehdottoman tieteellinen ja luotettava lähde) kuolema unessa merkitsee "transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässäsi. Suuntaat kohti uutta jättäen menneisyytesi taaksesi. Metaforisesti kuolema voidaan nähdä loppuna vanhoille tavoillesi ja ajatuksillesi." Tosin haista se ei sano mitään. Hmph, mitäköhän Freud ja muut psykoanalyytikot tästä sanoisivat? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti