keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Elämäni wagyu-pihvinä

Tiedätte varmaan japanilaista alkuperää olevan Wagyu-pihvilihan, jota hierotaan, syötetään hyvää ruokaa ja soitetaan klassista musiikkia - se olen minä! ;) Jason on viime viikkoina vienyt prinsessakohtelun aivan uudelle tasolle, johon on kuulunut mm. lahjoja, mahtavia dinnereitä ja viiniä, hierontaa sekä viikonloppu Port Macquariessa. Tähän kaikkeen on tosin syynsä: Jason on muuttamassa uuden työnsä takia 5-6 kuukaudeksi Canberraan, mistä olen tietenkin erittäin näreissäni. Kyseessä on toki aivan mahtava duuni Australian puolustusministeriön alaisessa organisaatiossa ja pääkaupunki-rotaatio on pakollinen osa sitä, mutta silti... En kestä, kaikki elämäni miehet vain häipyvät, viuh vaan! No, Canberra on tosin vain 3 tunnin matkan päässä, mutta silti se on eri osavaltiossa. Äääh!  

Anyway, viikonloppu Port Macquariessa oli aivan ihana. Se on söpö pieni rannikkokaupunki n. 390 km Sydneystä pohjoiseen. Asustimme mahtavassa The Observatory -hotellissa Town Beachilla. Saapuessamme huoneessa oli odottamassa suklaata ja viinipullo - erinomaista palvelua. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti vierailu Koala Hospitalissa, maailman ainoassa koala-sairaalassa. Lisäksi kävimme vaeltamassa Dooragan kansallispuistossa, ja valas-risteilyllä bongasimme myös muutaman ryhävalaan, yhden jättiläisen jopa aivan veneen vieressä. 

Näkymät Doorangan kansallispuistosta


Todella maukasta kaurista ja Shirazia, Foveaux Restaurant

Olen päässyt maistamaan myös sitä oikeaa wagyu-pihviä, tällä kertaa japanilaisen wagyu bbq'n muodossa Nishiki-ravintolassa North Sydneyssä. Mukana menossa oli myös Jasonin äiti Mary (kuinkas muuten). En ole aikaisemmin tykännyt yhtään sakesta, mutta näköjään niissäkin on suuria eroja, sekä täällä että Tokonomassa tarjolla olleet olivat aivan erinomaisia. 

Japanilainen wagyu bbq, Nishiki

Opinnot ovat alkaneet ihan mukavasti, joskin neljä kurssia tarkoittaa todellakin kokopäiväistä opiskelua. Tässä muutamia havaintoja kampukselta:
  • Oppitunnit ovat seminaarimuotoisia, joihin pitää valmistautua etukäteen lukemalla määrätyt artikkelit yms, joiden pohjalta oppitunnilla sitten keskustellaan.
  • Varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan kursseilla joutuu kirjoittamaan eripituisia esseitä ja pitämään esitelmiä sekä yksinään että ryhmissä.
  • Tunnit ovat todella käytännönläheisiä, joskin kirjallisuus tuntuu välillä olevan hyvinkin teoreettista ja lukemastaan ei ymmärrä puoliakaan. Tunneilla teoriaa kuitenkin sovelletaan käytäntöön. 
  • Yliopistolla on käytössä se kirottu Moodle-oppimisympäristö, josta kurssimateriaali yms on saatavilla. Olen myös oppinut, että vaikka Moodle ilmoittaa tehtävän viimeiseksi palautusajankohdaksi esim. klo 9:30 aamulla, niin ei hätää - myös yliopistolla sovelletaan rentoa aussilaista elämänkatsomusta, jonka mukaisesti tehtävän voi palauttaa illalla luennolle saapuessaan ("kun se Moodle nyt ilmoittaa vähän mitä sattuu, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti", kuten eräs opettajani asian ilmaisi). Itsehän kirjoittelin ensimmäistä esseetä aivan paniikissa aamuvarhain, jotta sain sen valmiiksi määräaikaan mennessä.. 
  • Viini on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi työkaluksi esseitä kirjoittaessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti