torstai 19. joulukuuta 2013

'Tis the Season

Joulu lähestyy, tosin minun on vaikea päästä täällä joulutunnelmaan tänäkin vuonna. Kaupoissa kyllä soivat joululaulut ja joka puolella on joulukuusia ja muita koristeita, mutta ne ovat kaikki jotain hirveitä kaupallisia amerikkalaistyylisiä välkky-bling-bling -viritelmiä. Lauantaiaamuna sitten alkaa matka kohti Hong Kongia ja Suomea, ja eiköhän se oikea joulutunnelma löydy viimeistään kotoa Siilinjärveltä. Jason on jo varoittanut, että Honkkarin joulumeininki on vielä paljon enemmän kaupallista, joten yritän henkisesti valmistautua siihen. Tapani mukaisesti en ole aloittanutkaan pakkaamista, lahjat olen sentään hankkinut jo hyvissä ajoin, tosin ne on vielä kaikki paketoimatta. No, hyvin ehtii vielä.  

Joulu on saapunut Darling Harbouriin

Muutoin joulunalusaika on sujunut rennoissa tunnelmissa. Sain viimein ensimmäisen lukukauden tulokset ja opinnot olivat sujuneet ihan hyvin. Lisäksi iloiseksi yllätykseksi sain harjoittelupaikan Justice Action -nimisestä policy advocacy -organisaatiosta. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja varmasti luvassa hyödyllinen oppimiskokemus. Ja ainakin jotain mielekästä tekemistä tämän nykyisen housewife -arjen rinnalle. 

Pari viikkoa sitten kävin myös viettämässä viikonlopun Canberrassa. Ohjelmassa oli ensinnäkin egyptiläis-australialaisen oud-virtuoosi Joseph Tawadrosin konsertti, jota Jason oli hehkuttanut jo pitkään. Olin varautunut johonkin omituiseen tekotaiteelliseen maailmanmusiikkiin, jota kukaan ei oikeasti kuuntele, mutta se oli todella upea ja taidokas esitys. Suosittelen! 

Kävimme myös vaeltamassa läheisessä Tidbinbilla -kansallispuistossa, missä on mahtavat vaellusreitit ja hyvät mahdollisuudet bongata eläimiä. Alueelle on myös siirretty mm. useampi koala turvaan ja alue on aidattu, joten eläimet ovat suojassa pedoilta. Tai niinhän sitä luulisi. Jouduimme valitettavasti todistamaan kuinka pelikaani söi pienen kilpikonnan suihinsa aivan silmiemme edessä. Todella traagista. 

Gibraltar Peak, Tidbinbilla National Park, ACT

Joulukuun alussa tuli vastaan tärkeä virstanpylväs: ensimmäinen vuosipäivä Jasonin kanssa. Nyt rasti seinään, tässä rikotaan henkilökohtaisia ennätyksiä! Tosin mainittakoon, että tämä matematiikka perustuu Jasonin käsitykseen seurustelumme vaiheista, sillä itse en vuosi sitten tiennyt että ne ihmeelliset hengailut olivat treffejä. ;) Jason vei minut dinnerille Cafe Paci  -ravintolaan, joka on suomalaisen Pasi Petasen uusi pop up -ravintola Darlinghurstissa. Aivan taivaallinen kokemus ja mukana ripaus suomalaisia makuja. 

Cafe Paci

Luulin jo että minulla ei ollut tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja, mutta onneksi harjoittelupaikkani järjesti juhlat viime perjantaina. Lisäksi kavereiden kanssa suuntasimme päiväksi läheiselle Shark Islandille nauttimaan viimein kunnolla alkaneesta kesästä ja viettämään aikaa yhdessä ennen joululomia. Viime lauantain pub crawl Newtownissa oli myös todella virkistävä kokemus, ja illan saldona mm. ranskalainen kaverini Michel ei päässyt sisään yhteen pubiin koska hänellä ei ollut paikallista henkkaria, ja hollantilainen kaverini Bart heitettiin ulos toisesta pubista koska hän oli muka nukahtamaisillaan. Itse pääsin myös loistamaan kommentillani Jasonille: "Ää-äh don't kiss me, I'm drinking!" Tyylikkyys ennen kaikkea. ;)

Lautalla matkalla Shark Islandille

Sain tällä viikolla hankittua paikallisen ajokortin, hurraa! Yritin sitä jo kerran aikaisemmin muutama kuukausi sitten, mutta jouduin hankkimaan ajokortistani virallisen käännöksen ennen kuin hakemukseni hyväksyttiin. En todellakaan aio ajaa täällä, mutta se on parempi henkkari sillä jotkin paikat kuten kuntosali ja kasino vinkuvat aina paikallista henkkaria tai passia. Olihan se taas aikamoinen paperisota kaikenmaailman lippujen ja lappujen kanssa, mutta kaikki sujui lopulta kätevästi. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!!! Raportoin pian miten joululoma Suomessa ja Hong Kongissa sujui. Kulttuurishokkeja puolin ja toisin lienee luvassa...

torstai 21. marraskuuta 2013

Summer break

Jason oli järjestänyt minulle ihanan synttäriviikonlopun Hunter Valleyssä, missä hengailimme jazz-festareilla ja viinitiloilla ja sain myös kukkia ja ihania lahjoja, awww. :) Jazz in the Vines -festarit järjestettiin Tyrrell'in viinitiloilla ja esiintyjinä olivat mm. Marcia Hines ja James Morrison. Aivan mahtava konsepti! Pahin ikäkriisi on myös mennyt jotenkin huomaamatta ohi, kun on ollut niin hirveä stressi ja kiire opintojen kanssa. Eipä sillä, että "levottomat-syndrooma" olisi mihinkään kehittynyt, ihan yhtä tuuliajolla tässä edelleen ollaan... 

Jazz in the Vines, Hunter Valley

Virallisesti vanha mutta iloinen :)

Opintojen suorastaan sadistinen aikataulu on tosiaan saanut suurta stressiä ja ahdistusta aikaan. Olen käsittääkseni ilmoittautunut vuoden kestävään ohjelmaan, mutta täällä hutkitaan opinnot kasaan parissa kuukaudessa, jonka jälkeen seuraa parin kuukauden kesätauko, ja samanlainen parin kuukauden horror-jakso on varmaan sitten luvassa myös seuraavalla lukukaudella (ou nou!). Minulla oli mielikuva intellektuellista hengailusta kampuksella, mutta todellisuus oli viime viikkoina paniikinomaista esseiden kirjoittamista ainoana tavoitteena saada vaadittu sanamäärä valmiiksi määräaikaan mennessä. Tietysti opintojen suorittaminen englanniksi on vaativampaa ja ryhmätöiden yms tekemiseen on myös kulunut aivan tuhottomasti aikaa, lisäksi kansainväliset opiskelijat ovat käytännössä pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten lusmuiluun ei ole jäänyt aikaa. Paikallisasukkailla sen sijaan on enemmän vapautta ja valinnanvaraa. Kesätauko ja vapaus on kuitenkin nyt alkanut, mahtavaa! Tosin sen myötä minusta on tullut mikäkin housewife, kulutan päivät shoppailemalla, lisäksi hengailen täällä Jasonin asunnolla ja pesen pyykkejä, teen ruokaa ja leivon - ja siis vielä ihan vapaaehtoisesti. Aaargh, who am I ?!

Kaiken kiireen keskellä piti vielä tehdä viime verovuoden veroilmoitus. Tämä(kään) asia ei hoitunut ongelmitta, vaan vaati pari puhelua paikalliseen verovirastoon. Välillä täälläkin asioiden hoitaminen on ihan Belgian tasolla, mutta erona on tosin se että täällä asiat saadaan jotenkin ratkaistua ja asiakaspalvelussa jopa ongelmia pahoitellaan, eikä kaikki ole vaan omaa syytä. Voin onnitella itseäni, että olen joskus taistellut ne kirotut vero-oikeuden perusopinnot. Ja veroilmoitus kaikkine vähennyksineen hyväksyttiin huikeasti pari päivää ennen määräaikaa, jesh! 

Parin viikkoa sitten kävin Canberrassa juhlistamassa oktoberfestiä, joka siis järjestetään siellä hieman myöhässä, marraskuun alussa. Oikein hauska ja virkistävä tapahtuma, ja meno oli pitkälti samanlaista kuin Brysselin vastaavassa tapahtumassa. Joskus olisi kyllä päästävä kokemaan se oikea oktoberfest Münichissä. 

Seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli Sculptures by the Sea -näyttely, joka on sijoitettu Bondi-Tamarama välimaastoon. Taidehökötysten ihailun lisäksi saa mukavan kävelylenkin mahtavissa maisemissa rannalla. 

Sculptures by the Sea, Bondi Beach

Pitkän miettimisen jälkeen buukkasin viimein lennot jouluksi Suomeen, ja Jason on myös tulossa mukaan! Odotan joululomaa jo todella innolla. Jasonin kokema maksimipakkanen on varmaan jotain -5, joten saa nyt nähdä millainen kokemus herra etelämaalaiselle on vielä tulossa. Olemme siis Suomessa 23.12. - 2.1., jonka jälkeen lomailemme vielä viikon Hong Kongissa, missä Jasonin isä ja jotain muita sukulaisia asuu. Lisäksi Jason haluaa viedä minut päiväksi mainland-Kiinan puolelle, mitä varten jouduin hankkimaan viisumin. Ensin olin viisumihakemukseni kanssa väärässä paikassa, sillä konsulaatti ei suinkaan hoida viisumiasioita täällä vaan jokin helkutin viisumitoimisto. Toisella yrityksellä minulta puuttui jotain dokumenttejä, kuten "kutsukirje" Kiinaan. Siis jotain rajaa! Jason joutui toimittamaan heille tämän vaaditun kirjeen matkaohjelmineen ja viimein ylihintainen viisumi myönnettiin. Sen verran hermoja (ja kukkaroa) koetteleva kokemus, että Kiinan on tammikuussa paras yllättää positiivisesti!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Livin' La Vida Loca

Lokakuun alussa paikallisen Labour Dayn johdosta pääsimme viettämään pitkää viikonloppua ja suuntasimme pieneen rannikkokaupunkiin Naroomaan, reilun parin tunnin ajomatkan päähän Canberrasta etelään. Narooma ei todellakaan ole mikään menomesta, mutta vaihteeksi olikin mukava asustella mökissä joen rannalla luonnon keskellä. Teimme myös reissun veneellä läheiselle Montaguen saarelle, jossa asustaa hyljekolonia ja illalla auringon laskiessa pääsimme näkemään myös pikku pingviinejä, jotka rantautuvat yöksi saarelle. Veneestä bongasimme myös kaksi jättiläiskokoista ryhävalasta. Kävimme myös sukeltamassa hylkeiden kanssa, ja ne ovatkin leikkisiä otuksia jotka osaavat matkia ihmisten liikkeitä - mutta haisevat aivan kuvottavalle, parempi siis sukellusnaamari päässä veden alla. 

Montague Island, Narooma

"Australia Rock", Narooma

Muutoin viikonloppu sujui rauhallisissa tunnelmissa ja kävimme mm. vaeltamassa läheisessä kansallispuistossa ja reissulla bongasimme useita keguruja ja wallabeja - ja sain viimein myös sen pakollisen "kenguruja biitsillä" -valokuvan, ta-daa: 



Kengu ja pinkki pikku-joey pussissa, awww!

Seuraavalla viikolla minulla oli vielä vapaaviikko yliopistolta, joten jäin Canberraan ja opiskelin päivät kansalliskirjastolla. Siellä on saatavilla kaikki Australiassa julkaistut kirjat ja sainkin hyödynnettyä valikoimaa omia tutkielmiani varten. Parina iltana kävimme myös urheilemassa military bootcampin merkeissä - hirveää rääkkiä mutta hauskaa ja tehokasta treeniä. Canberrassa onnistuin myös suorittamaan ehkä pahimman kokkauskatastrofini ikinä. Tarkoitukseni oli kokata japanilaistyylistä kana-udonia, johon päätin fusion-henkisesti yhdistää violettia porkkanaa - ja tämän kokeilun tuloksena koko sörsseli muuttui kirkkaan violetiksi! Erittäin noloa, erityisesti Jasonin kämppisten ollessa paikalla todistamassa tätä tragediaa. Tuli elävästi mieleen Bridget Jonesin sininen keitto -kohtaus, haha! Jason on ihana: hän sanoi että ruokia ei pitäisi arvostella niiden värin perusteella ja sitä paitsi aasialaiset nyt muutenkin syövät kaikenvärisiä ruokia. Ihana kiinalais-australialainen Mr Darcy! :)  

Violetti kana-udon - bon appétit!

Tällä viikolla Jasonin äiti kutsui minut viettämään iltaa kanssaan The Star -kasinolle dinnerin ja Ricky Martinin konsertin merkeissä (en muuten edes tiennyt, että Ricky tekee vielä musaa). Tämä oli ensimmäinen illanvietto hänen kanssaan kahdestaan, ja etukäteen jouduin tietenkin hurjan paniikin valtaan, mutta onneksi ilta sujui ihan mukavissa merkeissä (onneksi siellä sai viiniä). Jason oli kuulemma ollut minuakin enemmän paniikissa tietäen että äitinsä osaa olla ajoittain aikamoinen dragon lady ja veljiensä tyttöystävät ovat kuulemma joutuneet aikamoiselle koetukselle hänen kanssaan. Valituksia ei ole onneksi vielä ainakaan kuulunut, ja tänään hän kutsui meidät brunssille, joten ainakin toistaiseksi olen vielä mukana kutsulistalla.

Hirveä paniikki opinnoista näin lukukauden jo lähestyessä loppuaan, aargh! Kansainväliset opiskelijat ovat pakotettuja suorittamaan neljä kurssia lukukaudessa, joten kyseessä todellakin on kokoaikainen opiskelu. Varmaan miljoona esseetä, raporttia, esitelmää ja ryhmätyötä vielä tehtävänä (varovainen arvio). 

Viime viikosta lähtien Sydneyn lähistöllä on ollut vakavia maastopaloja, joiden takia viranomaiset ovat julistaneet hätätilan koko New South Walesin osavaltioon. Viranomaisten mukaan kyseessä on pahin tilanne vuosikymmeniin, kun kuumuus, kuiva sää ja erittäin kovat tuulet lietsovat pahoja paloja. Pahin tilanne on Blue Mountains -vuorilla Sydneyn länsipuolella. Viranomaiset pelkäävät, että palo saattaa uhata jo osaa Sydneyn läntisiä esikaupunkeja. Tähän mennessä yli 200 kotia on jo tuhoutunut ja yli 120 vaurioitunut paloissa. Kääk! Toivon todella, että Hunter Valleyn viinialue ei pala poroksi ennen ensi viikonlopun reissua. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Aussieversary

Viime viikolla tuli täyteen vuosi Australiassa, uskomatonta miten aika rientää! Tämän rajapyykin lähestyessä minun piti pikaisesti uusia viisumini, ja tietenkin olin jättänyt tämän asian tapani mukaan viime tippaan. Asian piti hoitua kätevästi netissä, mutta tällä kertaa proseduuri vaati jopa visiitin Australian maahantuloviranomaistoimistoon - kun aikaisemmin minulle oli lyöty puhelimessa luuri korvaan; tuli ihan belgialainen asiakaspalvelu mieleen, puistattava ajatus! Lopulta selvisi, että jostain syystä syntymäaikani oli merkitty virheellisesti paikalliseen rekisteriin ja asia saatiin helposti korjattua ja sain sitten opiskelijaviisumini parissa päivässä. Jännä juttu tosin, miten olen voinut olla maassa melkein vuoden verran virheellisillä henkilötiedoilla. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että tästä viisumiprosessista alkaa muodostua jokavuotinen jännitysnäytelmä, sillä viime vuonnahan ravasin Brysselin Suomen suurlähetystössä uusimassa passiani viisumiani varten samoina hetkinä kun olin muuttamassa pois maasta. No, jospa sitä joskus oppisi ymmärtämään että kyseessä on suhteellisen tärkeä lupa-asiakirja noin luvallisesti maassa oleskelun kannalta ja hoitamaan asian ajoissa kuntoon. 

Syyskuun lopulla tuli suoritettua myös Bridge Run, 9 kilometrin kipaisu Harbour Bridgen yli kaupungille ja parin mutkan kautta Botanical Gardeniin. Oli upea fiilis juosta sillan yli, mutta tämä samainen fiilis kyllä sitten hyytyikin, sillä jo aamulla lämpötila oli varmaan +25 paikkeilla ja olin viimein maaliviivan ylittäessäni aivan lämpöhalvauksen partaalla. Saa olla viimeinen juoksutapahtuma tällä kaudella. 

Iloisena mitalit kaulassa Bridge Run'in jälkeen

Viime viikonloppuna tein visiitin Canberraan. Kävimme Floriade -kevätfestareilla ihailemassa kukkia ja farmieläimiä, ja illalla NightFest-osuudessa siemailimme hieman viiniä hehkuvassa baarissa ja ajoimme myös maailmanpyörällä. Ihanan romanttista, tosin Canberrassa oli suorastaan arktiset olosuhteet hyvinkin keväiseen Sydneyyn verrattuna. 

Floriade

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös Windows to the World -tapahtuma, joka on osa Canberran 100-vuotisjuhlallisuuksia, ja kävimme vierailemassa Australian EU-delegaatiossa. Lisäksi kävimme tutustumassa Australian kansallismuseoon, joka kertoo kiinnostavalla tavalla kaiken tarpeellisen maan historiasta, ihmisistä ja kulttuurista. 



Delegation of the European Union to Australia

Sekä tällä että ensi viikolla yliopistolla on mid session break ja minulla oli kunnianhimoiset tavoitteet opiskella ahkerasti, tosin ainakin tähän asti olen käyttänyt ajan ihan joutenoloon. Lisäksi olen taas nähnyt painajaisia, joissa olen uimassa ja hai syö minut suihinsa. Tämä on huolestuttavaa, erityisesti ottaen huomioon että olen suuntaamassa viikonlopuksi Naroomaan ja tarkoitus olisi mennä sukeltamaan, jos vain onnistumme buukkaamaan sopivan tourin. En tiedä jännitänkö vain sukeltamista, mutta olen tutkinut nyt myös toden teolla unisymboleiden tulkintaa. Astro.fi -foorumin mukaan (joka on mielestäni ehdottoman tieteellinen ja luotettava lähde) kuolema unessa merkitsee "transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässäsi. Suuntaat kohti uutta jättäen menneisyytesi taaksesi. Metaforisesti kuolema voidaan nähdä loppuna vanhoille tavoillesi ja ajatuksillesi." Tosin haista se ei sano mitään. Hmph, mitäköhän Freud ja muut psykoanalyytikot tästä sanoisivat? ;)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vaalibileet, vihaisia lintuja ja AFL

Viikko sitten matkasin bussilla Canberraan viikonlopuksi. Viikonloppu alkoi itse asiassa oikein mukavasti jo perjantai-iltana täällä Sydneyssä grillibileiden merkeissä, ja tarjolle oli hankittu myös Finlandia-vodkaa ihan minua varten. Finladia on kyllä hyvää, pitäisi muistaa juoda useammin! ;)

Lauantai-iltana Australiassa järjestettiin liittovaltion parlamenttivaalit ja pääsin mukaan pienimuotoisiin vaalibileisiin istumaan iltaa ja seuraamaan ääntenlaskua. Todella mukava aussilainen konsepti! Kuten jo ennen vaaleja ennakoitiin, oppositio ja Tony Abbottin johtama liberaalipuolue voitti vaalit ja Kevin Ruddin johtama työväenpuolue menetti paikkoja. Oma poliittinen analyysini on se, että Abbott saa George Bushin näyttämään Einsteiniltä. Hmph.

"Pusikko-pääkaupunkiin" oli juuri saapunut kevät ja puut kukkivat ihanasti joka puolella. Kevään saapuminen tarkoittaa tosin myös sitä, että linnut tekevät pesiään ja puolustavat alueitaan ja erityisesti paikalliset harakat (magpie) käyttäytyvät välillä todella agressiivisesti syöksymällä ihmisten päälle. Canberran kaduilla erityisesti pyöräilijät joutuvat puolustautumaan näitä vihaisia lintuja vastaan mitä erikoisimmilla viritelmillä. 

Keväinen Canberra

Pyöräilijä suojautuneena vihaisten lintujen hyökkäykseen

Sunnuntaina kävimme hengailemassa Kingstonin markkinoilla (paikallinen Midi market), jossa söimme lounaaksi laosilaista ruokaa ja markkinoilta bongasimme myös suomalaista alkuperää olevan taiteilijan Marja-Leena Montosen teoksia. Päivän kohokohta oli kuitenkin visiitti paikalliseen olutkauppaan, josta sai vaikka mitä mahtavia belgioluita ja taisin tehdä Jasoniin aikamoisen vaikutuksen oluttietämykselläni. Ei ole siis mennyt hukkaan ne lukuiset illat Luxilla ja muissa Brysselin kuppiloissa! ;) Jason osti minulle valikoiman lempioluitani, jotka raahasin sitten mukanani Sydneyyn. Ihana mies, pakko tykätä! 

Tämä viikko on mennyt pitkälti vain opiskelujen merkeissä. Viikonloppuna oli onneksi vaikka mitä kivaa tekemistä, mm. lounas Jasonin äidin kanssa ja hengailua kavereiden kanssa. Pääsimme myös seuraamaan AFL:n (Australian Football League) semifinaalia The Swans (Sydney) vastaan The Blues (Melbourne). Koko tämä jalkapallokonsepti täällä on edelleen minulle epäselvä, sillä ensinnäkin liigoja on niin monta, mutta AFL on käsittääkseni se suosituin australialaisen jalkapalloilun ammattilaissarja. Lisäksi jalkapallo (footy) tarkoittaa täällä rugbyä eri muodoissaan, soccer sen sijaan on sitten sitä normaalia jalkapalloa. AFL on siis jonkin sortin rugbyä, jossa palloa potkitaan ja heitetään käsillä. Lajin säännöt ja pisteiden lasku ovat myös edelleen hieman hämärän peitossa, lisäksi kentällä juoksenteli välillä jotain oranssiin pukeutuneita tyyppejä. Kerrassaan kummallinen peli, mutta stadionilla oli mahtava tunnelma ja pääsimme juhlistamaan Swans'ien murskavoittoa! 

AFL-semifinaali The Swans vs The Blues

Pelin jälkeen googlettamalla ("orange guy afl") selvisi, että ne oranssit tyypit ovat jotain vaihtopelaajia, jotka välittävät viestejä muille pelaajille. Selvä juttu. 

Jokaisella AFL-joukkueella on myös oma laulu, joka esitetään sekä pelin alussa että lopussa. Ainakin Swans'ien laulu kuulostaa aivan saksalaiselta juomalaululta, näytteen voi kuunella täältä.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Elämäni wagyu-pihvinä

Tiedätte varmaan japanilaista alkuperää olevan Wagyu-pihvilihan, jota hierotaan, syötetään hyvää ruokaa ja soitetaan klassista musiikkia - se olen minä! ;) Jason on viime viikkoina vienyt prinsessakohtelun aivan uudelle tasolle, johon on kuulunut mm. lahjoja, mahtavia dinnereitä ja viiniä, hierontaa sekä viikonloppu Port Macquariessa. Tähän kaikkeen on tosin syynsä: Jason on muuttamassa uuden työnsä takia 5-6 kuukaudeksi Canberraan, mistä olen tietenkin erittäin näreissäni. Kyseessä on toki aivan mahtava duuni Australian puolustusministeriön alaisessa organisaatiossa ja pääkaupunki-rotaatio on pakollinen osa sitä, mutta silti... En kestä, kaikki elämäni miehet vain häipyvät, viuh vaan! No, Canberra on tosin vain 3 tunnin matkan päässä, mutta silti se on eri osavaltiossa. Äääh!  

Anyway, viikonloppu Port Macquariessa oli aivan ihana. Se on söpö pieni rannikkokaupunki n. 390 km Sydneystä pohjoiseen. Asustimme mahtavassa The Observatory -hotellissa Town Beachilla. Saapuessamme huoneessa oli odottamassa suklaata ja viinipullo - erinomaista palvelua. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti vierailu Koala Hospitalissa, maailman ainoassa koala-sairaalassa. Lisäksi kävimme vaeltamassa Dooragan kansallispuistossa, ja valas-risteilyllä bongasimme myös muutaman ryhävalaan, yhden jättiläisen jopa aivan veneen vieressä. 

Näkymät Doorangan kansallispuistosta


Todella maukasta kaurista ja Shirazia, Foveaux Restaurant

Olen päässyt maistamaan myös sitä oikeaa wagyu-pihviä, tällä kertaa japanilaisen wagyu bbq'n muodossa Nishiki-ravintolassa North Sydneyssä. Mukana menossa oli myös Jasonin äiti Mary (kuinkas muuten). En ole aikaisemmin tykännyt yhtään sakesta, mutta näköjään niissäkin on suuria eroja, sekä täällä että Tokonomassa tarjolla olleet olivat aivan erinomaisia. 

Japanilainen wagyu bbq, Nishiki

Opinnot ovat alkaneet ihan mukavasti, joskin neljä kurssia tarkoittaa todellakin kokopäiväistä opiskelua. Tässä muutamia havaintoja kampukselta:
  • Oppitunnit ovat seminaarimuotoisia, joihin pitää valmistautua etukäteen lukemalla määrätyt artikkelit yms, joiden pohjalta oppitunnilla sitten keskustellaan.
  • Varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan kursseilla joutuu kirjoittamaan eripituisia esseitä ja pitämään esitelmiä sekä yksinään että ryhmissä.
  • Tunnit ovat todella käytännönläheisiä, joskin kirjallisuus tuntuu välillä olevan hyvinkin teoreettista ja lukemastaan ei ymmärrä puoliakaan. Tunneilla teoriaa kuitenkin sovelletaan käytäntöön. 
  • Yliopistolla on käytössä se kirottu Moodle-oppimisympäristö, josta kurssimateriaali yms on saatavilla. Olen myös oppinut, että vaikka Moodle ilmoittaa tehtävän viimeiseksi palautusajankohdaksi esim. klo 9:30 aamulla, niin ei hätää - myös yliopistolla sovelletaan rentoa aussilaista elämänkatsomusta, jonka mukaisesti tehtävän voi palauttaa illalla luennolle saapuessaan ("kun se Moodle nyt ilmoittaa vähän mitä sattuu, ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti", kuten eräs opettajani asian ilmaisi). Itsehän kirjoittelin ensimmäistä esseetä aivan paniikissa aamuvarhain, jotta sain sen valmiiksi määräaikaan mennessä.. 
  • Viini on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi työkaluksi esseitä kirjoittaessa. 

tiistai 13. elokuuta 2013

Talviurheilua

Enpä olisi uskonut, että pääsen joskus laskettelemaan elokuussa! Tämä elämys on nyt koettu pari viikkoa sitten Perisher -hiihtokeskuksessa Snowy Mountainsilla. En luonnollisestikaan ollut varautunut talviurheiluun, sillä en edes tiennyt että Australiassa on lunta, mutta onneksi löysin Rebel Sportin alennusmyynnistä pakolliset laskettelukamppeet. Jason pakkasi lumilautansa ja sitten matkasimme autolla noin viiden tunnin matkan päähän Snowy Mountainsille. Matka sujui itse asiassa hieman traagisesti, sillä Cooman huudeilla kenguru jäi auton alle! Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja kiljumisella ja myös Jasonin Volkswagen kolhuitta, vain vähän kengurun karvaa puskurissa. Tämä kenguru ei tosin suinkaan ollut ainoa epäonninen eläin, vaan tien varrella oli vähän väliä kengurun, wombatin, ketun tai linnun raatoja. 

Perisherin hiihtokeskuksessa ei vielä ollut lunta, mutta muuten siellä pääsi  jo hyvin tunnelmaan. Loppumatka laskettelurinteisiin piti matkata ski tube -junalla, joka vei kätevästi parkkipaikalta suoraan hisseille. Ja siellä oli sitten vastassa n. 50 cm lunta ja maisemat kuin Lapissa. Aussit ovat aika surkeita laskettelijoita ja lumilautailijoita, joten pääsin hyvin pätemään pohjoismaalaisilla hiihtotaidoillani. ;) After skissä oli tarjolla mm. glögiä (mulled wine) ja paikallisia mausteisia shotteja, ja pääsimme myös käyttämään läheisen hotellin suomalaista saunaa vielä ihan ilmaiseksi. 


Mount Blue Cow'n huipulla

Viime sunnuntaina oli vuorossa City 2 Surf -juoksu, 14 km:n koettelemus Sydneyn keskustasta Bondi Beachille. Voin sanoa, että "Heartbreak Hilliä" taivaltaessani todellakin mietin miksi helvetissä olen ikinä suostunut moiseen rääkkiin. Maalissa Bondilla oli kyllä voittajafiilis ja olin tyytyväinen suorittaessani juoksun aikaan 1:23. Iltapäivän hengailimme sitten after run -tunnelmissa Bondilla, sillä liikenne oli suljettu klo 16 asti. Olut ei ole maistunut piiitkään aikaan yhtä hyvälle! 


City 2 Surf - virallinen juoksukuva

Juoksun jälkeen mitalit kaulassa Bondi Beachilla

Olen käynyt taas pari kertaa akupunktiossa hakemassa hoitoa stressiin ja unettomuuteen sekä urheiluvammoihin. Uskomatonta miten muutama neulanpisto ja Qigong voi saada niin radikaaleja muutoksia aikaan - ja täysin luonnollisesti. Nukun nyt paljon paremmin ja olo on muutenkin paljon rentoutuneempi, lisäksi polvivamma on myös historiaa, ja itse asiassa vika ei edes ollut polvessa vaan juntturassa olleessa reidessä. Akupunktio-terapeuttini Matthew on nero, joka ansaitsisi vähintään Nobelin palkinnon tai jotain! 


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Back to School

Paluu opiskelijaelämään on alkanut ja olen nyt virallisesti aloittanut Policy Studies -opinnot New South Walesin yliopistossa Kensingtonin kampuksella, jihaa! Kyseessä on vuoden kestävä postgraduate -maisteriohjelma. Fiilis on kuin ekaluokkalaisen ja eläkeläisen yhdistelmällä: vaikka olin käynyt Jasonin kanssa tutustumassa kampukseen jo aikaisemmin, hän oli printannut minulle mukaan kampuksen kartan, johon hän oli korostuskynällä merkinnyt tärkeimmät paikat. Lisäksi polvi oli kipeytynyt juoksemisesta niin paljon, että en pystynyt kävelemään portaita ylös enkä varsinkaan alas, joten jouduin köpöttelemään kampuksella pyörätuoliramppeja pitkin. Todella noloa, erityisesti ensimmäisenä päivänä, mutta tulipahan samalla testattua yliopiston esteettömät kulkuyhteydet. ;) Lisäksi piristyksekseni löysin kampuksen stationery shopin poistokorista Gollan kännykkäpussukan hintaan 5 AUD. 

Opiskelija UNSW:n kampuksen pääportilla

Opintoihini kuuluu neljä pakollista ja neljä valinnaista kurssia, joihin piti ilmoittautua netissä (ja tämä proseduuri todellakin sisälsi byrokratiaa ja hermojen menetyksiä). Ensimmäisen lukukauden ohjelmassa minulla on seuraavat opinnot:
  • Policy and Organisations
  • Society, Environmental Policy and Sustainability
  • Rights Based Project Design and Evaluation
  • International Political Economy
Olen sekä innoissani että suorastaan peloissani opinnoista. Kurssit vaikuttavat todella mielenkiintoisilta, mutta jännittää tosi paljon miten suoriudun opinnoista englanniksi. Kurssit ovat seminaarimuotoisia, joten varsinaisia kokeita ei juurikaan ole, sen sijaan joutuu kirjoittamaan erilaisia esseitä ja pitämään jotain kammottavia esityksiä. Wish me luck!


Kampuksen kartta ja opiskelumateriaalia

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Valaita ja makuelämyksiä

Pääsin viikko sitten mukaan whale watching -risteilylle ja ilokseni bongasimme kaksi ryhävalasta (humpback whale). Valaat matkaavat nyt täällä Australian itärannikolla etelästä kohti pohjoisen lämpimämpiä vesiä ja palaavat sitten takaisin syys-lokakuussa. Risteily lähti Sydneyn Circular Quay -satamasta ja suuntasi merelle, ja seurasimme sitten parin tunnin ajan valaiden liikkeitä. Nämä valaat eivät esittäneet mitään superhyppyjä tai muita hienoja temppuja, mutta sukelsivat useaan kertaan ja näyttivät myös pyrstöjään ja eviään. Päivä merellä oli myös ihanan aurinkoinen, joten kerrassaan hieno kokemus! Valasristeilyn jälkeen kävin Maikin Kathmandun tarinoiden innoittamana dinnerillä nepalilaisessa ravintolassa. 

Ryhävalas sukeltaa

Tällä viikolla oli vuorossa aivan uskomaton japanilainen ravintolaelämys Tokonomassa Surry Hillsissä. Tarjolla oli 12 ruokalajin
degustation -menu. Jason oli ostanut voucherin ja tehnyt varauksen jo monta viikkoa sitten, sillä sinne on niin vaikea saada pöytää ja mekin jouduimme tyytymään torstai-iltaan. Lisäksi nautimme pikkupullon sakea, joka oli itse asiassa myös aika hyvää. Todella trendikäs ravintola ja aivan mahtavan maistuvaa ruokaa, aivan huikea elämys!
 
Tokonoma

Sain tällä viikolla viimein hoidettua ilmoittautumisen yliopistoon, jonka olin tietenkin tapojeni mukaisesti jättänyt viime tippaan. Prosessi ei tietenkään sujunut ongelmitta, sillä ensinnäkään nettitunnukset eivät toimineet ja jouduin soittamaan pari puhelua yliopiston IT-tukeen ennen kuin pystyin edes kirjautumaan sisään palveluun, jossa voin ottaa vastaan opiskelupaikan, laatia opintosuunnitelman ja ilmoittautua kursseille. Lisäksi piti hankkia jokin helkutin pakollinen henkilövakuutus ja opiskelijaviisumi, mutta ne pystyi onneksi hoitamaan netissä. Pienenä vinkkinä voin todeta, että tätä hässäkkää ei kannata jättää viimeiseen viikkoon, tässä on nimittäin olleet hermot sen verran riekaleina jo ennen kuin olen edes päässyt kampukselle asti. Ensi viikolla sitten paluu opiskelijaelämään, kääk! Olen todella innoissani, mutta samalla ihan paniikissa. 


Jason on ollut ihanan kannustava ja auttavainen ja todellakin ihailen hänen hermojen kestävyyttä. Lisäksi hän on kokannut minulle ihania ruokia, kuten kuvan lohi-quinoa-juttua. Itsehän edellisenä päivänä onnistuin keittämään maissin ylikypsäksi - lopputulos oli ruttuinen ja tummankeltainen ja se maistui ihan mullalle. Uaah! 


Lohi-quinoa-juttu à la Jason

Kävin tänään sivistämässä itseäni käymällä katsomassa World Press Photo 2013 -lehtikuvanäyttelyn, joka oli esillä Sydneyn pääkirjastossa. Todella upeita ja koskettavia valokuvia, suosittelen! 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Uutta energiaa

Tähän on tultu: Jason vei minut pari viikkoa sitten akupunktiohoitoon, sillä olen ollut viime aikoina niin stressaantunut, väsynyt ja huonotuulinen. Kävin viikko aikaisemmin siellä akupunktiopaikassa Jasonin mukana seuraamassa hänen omaa sessiota, ja pakko tunnustaa että yritin olla nauramatta siellä heidän syvällisille Qigong -energiakeskusteluille. Olen pitänyt akupunktiota aina jossakin määrin huuhaana, ja marssin sisälle omaan hoitooni erittäin ennakkoluuloisena. Mutta kuinka ollakaan, kävelin ulos samaisesta paikasta kuin uudelleen syntyneenä - aivan mieletön kokemus, suosittelen! Ja hoito oli samalla kuin kokonaisvaltainen terapiasessio, siellä nimittäin käytiin läpi kaikki oman elämäni ja parisuhteeni ongelmat. Nyt on energiakanavat avattu ja positiivinen Qi-energia voi virrata! Menen sinne varmaan pian vielä uudestaan, sillä vahvasti epäilen että yksi hoitokerta ei kaikkea tätä stressiä ja ahdistusta paranna, ainakaan kovin pitkäaikaisesti, ja kokeilen samalla myös kiinalaisia yrttejä, joita akupunktioterapeuttini Mathew minulle vahvasti suositteli. 

Sain myös hyviä uutisia yliopistolta: minut hyväksyttiin Policy Studies -opintoihin New South Walesin yliopistoon, wuhuu! Ja jollakin ihmeellä olen onnistunut välttämään sen kammottavan englannin kielitestin ja sain siis siitä vapautuksen. Sain myös lisävuoden opintovapaata EU-edustustolta, joten jos sitä vaikka nyt saisi niitä opintojakin tehtyä. Tässä on nyt tietenkin edessä helvetillinen paperisota viisumihakemuksineen yms, ääh... Prosessi ei ole alkanut kovin vahvasti, sillä en ole vielä edes pystynyt hyväksymään opintotarjousta, sillä en pääse kirjautumaan sisään yliopiston typerään ohjelmaan. Huoh. 

Viime viikonloppuna kävin pubissa ihmettelemässä Lions vs. Wallabies -rugbyottelua. Itsehän en ymmärrä rugbystä yhtään mitään, mutta kyseessä on siis jonkinlainen maailmankaikkeuden loppuottelu, jossa vastakkain ovat UK:n ja Irlannin dreamteam Lions ja Aussien Wallabies. Aussit olivat voittaneet edellisen turnauksen 12 vuotta sitten, mutta tällä kertaa tuli katkera tappio. En ymmärrä tämän turnauksen pointtia: neljän joukkueen parhaimmisto vastaan yhtä. Epäreilua, sanon minä.   

Tämä viikonloppu on sujunut tervehenkisesti urheilun merkeissä. Eilen kävimme Jasonin kanssa patikoimassa rannikolla Bondilta Coogeelle ja takaisin, ja paluumatkalla bongasimme myös suureksi yllätykseksi valaan! Tänään oli sitten edessä suuri koitos nimeltään Sydney Harbour 10k Run. Juoksu sujui itse asiassa ihan mukavasti ja maisemissa ei todellakaan ollut valittamista. Tosin juoksu alkoi aamulla klo 7:30, josta kukaan ei ollut maininnut minulle ilmoittautuessa yhtään mitään - sinänsä varmaan hyvä niin, sillä voin vannoa että muutoin kyseinen juoksu olisi todellakin jäänyt välistä. Mitalit kaulassa juoksun jälkeen suuntasimme sitten porukalla brunssille The Rocksiin. 


Sydney Harbour 10k - virallinen juoksukuva


Mitalit kaulassa Sydney Harbour 10k -juoksun jälkeen, jee!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Keskitalven juhannus

Juhannusta tuli siis tällä kertaa vietettyä keskellä talvea. En ole vielä todellakaan tottunut näihin käänteisiin vuodenaikoihin, ja ainakin tähän mennessä Sydneyn "talvi" on ollut suhteellisen miellyttävä ja ilmeisesti normaalia lämpimämpi, sillä aurinkoisina päivinä lämpötila kohoaa edelleen pariinkymmeneen asteeseen eikä yölläkään olla pakkasen puolella. Kaupungilla on havaittavissa kaksi talvimuodin ääripäätä: perinteinen aussityyli, johon kuuluvat t-paita ja lipilapit ja Michelin Man -tyyli, joka muodostuu kaikista mahdollisista villavaatteista. Juhannuksen aikoihin täällä tosin satoi vettä reilun viikon aivan kaatamalla, ja olin erittäin ilahtunut löytäessäni yhdestä Surry Hillsin pubista glögiä (mulled wine). Glögin lisäksi juhannuksen menuun kuului mm. Yum Cha eli perinteinen kiinalainen lounas, johon kuuluu dim sum -ruokia ja teetä. Ranskalainen kaverini Michel esitteli lounaalla uuden singaporelaisen tyttöystävänsä. Todella ällöttävää kikattelua ja hempeilyä, mitä nyt voi kuvitella ranskalais-aasialaisesta yhdistelmästä. Hmph. 

Kesäkuussa Sydneyssä järjestettiin Vivid Festival. Darling Harbour, Circular Quay ja The Rocks oli valaistu upeasti parin viikon ajan ja mukana oli myös musiikkia, installaatioita ja animaatioita. Todella upea tapahtuma, joka tosin toi minulle mieleen joulun. 

The Enlightening Piano -installaatio ja taustalla Opera House valaistuna:




Vivid Festivalin lisäksi Jason vei minut katsomaan Cavalia Show'n. Todella kauniita ja älykkäitä hevosia ja taidokasta akrobatiaa, suosittelen! 

Pari viikkoa sitten teimme myös päiväreissun Kiamaan, joka on parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä etelään. Kiama on söpö pieni rannikkokaupunki, jonka mielenkiintoinen nähtävyys on Kiama Blowhole. En ole täysin ymmärtänyt tuon fysikaalisen ilmiön perimmäistä olemusta, mutta jotenkin kallionkoloon virtaava vesi ja paine saavat ajoittain aikaan vesisuihkeen. Kyseessä on kuitenkin täysin luonnollinen ilmiö, jonka on ensimmäisenä löytänyt George Bass v. 1797. Tosin luin jostakin, että jo tätä ennen aborginaalit ovat viitanneet ilmiöön Khanterintee -nimellä.

Kiama Blowhole

Oman elämäni kaaos jatkuu edelleen ja välillä on havaittavissa todellisia eksistentiaalisen kriisin tunnusmerkkejä. Sain pari päivää sitten yliopistolta viestin, että hakemukseni on palautettu jonnekin. Yritän nyt epätoivoisesti selvittää mistä on kyse ja missä hakemukseni mahtaa olla ja miksi. Aargh! Menee niin hermot yliopiston hallinnon kanssa! Ei tässä muuten mitään, mutta lukukausi alkaa kuukauden päästä. Todella ärsyttävää, ja tuntuu että yhden asian hoitaessa saan jotenkin aikaan kaksi uutta ongelmaa. Jason on ihana ja todellakin ihailen hänen hermojen kestävyyttä, sillä hän on joutunut todistamaan itkukohtauksia ja kiukutteluani. Tässä olisi nyt taas pikaisesti siirryttävä ongelmien muodostamisesta ongelmien ratkaisemiseen, mutta miten?! 

Onneksi Sydneyssä riittää ihania ravintoloita ja kahviloita, joissa voi käydä piristämässä itseään. Yksi suosikkipaikoistani on ehdottomasti The Grounds of Alexandria, josta on tosin muodostunut varsinainen urbaaneiden hipstereiden kohtaamispaikka. Ravintolan pihalla on puutarha, jossa järjestetään viikonloppuisin markkinat ja tarjolla on kukkia sekä orgaanisia hedelmiä, marjoja, oliiveja yms. Nam!


The Grounds of Alexandria winter market

Myös Australian politiikan saralla tapahtui tällä viikolla kerrankin jotain mielenkiintoista, sillä Australia sai uuden pääministerin vain kolme kuukautta ennen vaaleja. Julia Gillard, joka on muuten maan ensimmäinen naispääministeri, hävisi työväenpuolueen puheenjohtajaäänestyksessä Kevin Ruddille. Heidän välinen valtataisto on ymmärtääkseni jatkunut jo vuosia, ja kolme vuotta sitten tilanne oli päinvastainen, kun Gillard nousi pääministeriksi syrjäyttämällä Ruddin puolueen sisäisessä äänestyksessä. Gillard on ollut todella epäsuosittu ja lisäksi hänellä on todella ärsyttävä ääni, ja ainakin paikalliset ystäväni ovat iloisia pääministerin vaihdoksesta. 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Uhkapelejä

G'day pitkästä aikaa! Syksy on vaihtunut talveksi niin kiireisissä ja myös kaoottisissa tunnelmissa, että en ole edes ehtinyt blogia päivittämään. Ja minunhan piti palata kesäkuussa takaisin Suomeen, mutta täällä sitä ollaan edelleen... ;) 

Huhtikuun 25. päivä täällä juhlittiin Anzac-päivää, joka on Australian ja Uuden-Seelannin sotajoukkojen muistopäivä. Päivää vietetään ensimmäiseen maailmansotaan liittyneen Gallipolin maihinnousun vuosipäivänä, ja se on kenties merkittävin kansallinen juhlapäivä. Aamuvarhain järjestetään sotilasparaati, mutta muuten myös tätä juhlapäivää aussit viettävät riekkumalla puolialastomana kännissä. Päivän viihdykettä on ainoastaan Anzac-päivänä sallittu uhkapeli Two-Up, jota pelataan useissa pubeissa. Pelissä heitetään kaksi kolikkoa ilmaan ja veikataan kumpi voittaa, heads or tails. Kuka tahansa voi osallistua peliin nostamalla setelin ilmaan ja huutamalla kumpaa veikkaa, ja kuka tahansa voi haastaa samalla summalla. Sitten vaan kunnon metakka päälle ja kolikot ilmaan!

Two-Up, Anzac Day

Onneksi myös korkeampitasoisempaa kulttuuria on tullut harrastettua, sillä Jasonin äiti antoi liput War Horse -teatteriesitykseen. Todella dramaattinen esitys miehen ja hevosen välisestä ystävyydestä ja sodasta. Pääsin myös näkemään ihan oikeita hevosia Doncaster Day -laukkakilpailuissa. Paremmalla säällä tämä anglo-kokemus olisi varmasti ollut paljon mieluisampi, tällä kertaa jouduin pönöttämään koko päivän sateessa ja kylmässä. Satuin myös olemaan vähän kipeänä, joten en voinut edes ryypätä piristykseksi. Yritin myös epätoivoisesti rikastua hevosuhkapeleillä, mutta todellakin yrityksen tasolle jäätiin. Parenpaa onnea seuraavalla kerralla!

Doncaster Day -laukkakilpailut, Royal Randwick Sydney

Huhtikuun lopussa sain myös kauan odotetun vieraan, kun Leena-serkku saapui Australian turneelle. Sydneyn ja lähialueen nähtävyyksien lisäksi matkasimme yhdessä Adelaideen ja Melbourneen moikkaamaan sukulaisiamme. Pääsimme myös pitämään koalaa sylissä  ja ruokkimaan kenguruja. Ja kenguru todettiin oikein maistuvaksi myös lautasella. Lisäksi kolmen eri viinialueen tuotantoa tuli maisteltua huolella ja erityisesti Barosa Valleyn viinialue Adelaiden lähellä oli mahtava kokemus, siellä oli myös helppo liikkua liftaamalla. ;) 


Awww, koala sylissä; Gorge Wildlife Park, SA

Etelä-Australian osavaltion pääkaupunki Adelaide mielletään usein tylsäksi ja hiljaiseksi kaupungiksi, jossa voi korkeintaan bongata kirkkoja ("city of churches"), mutta omasta mielestäni se on tosi viehättävä paikka, ja saimme myös nauttia kuumimmasta toukokuun päivästä vuosikymmeniin. Sandra-serkun talo Two Wellsissa tuo mieleen amerikkalaisen ranchen, ja naapurissa asustaa 18 alpakkaa. Suuri pettymys oli tosin uima-altaan ja saunan puuttuminen. 

Australian toiseksi suurin kaupunki, Victorian osavaltion pääkaupunki, Melbourne tarjoaa taas paljon enemmän meininkiä. Se on kaunis ja siisti sekä ihanan eurooppalainen kahviloineen ja kapeineen kujineen. Kaupungin ainoa ongelma on jatkuvasti vaihteleva sää, joka tuo liikaa mieleen Brysselin. Paikalliset vitsailevat kokevansa kuusi vuodenaikaa samana päivänä. Pääsimme itse kokemaan ainakin neljä. 

Hunter Valley, NSW 

Barosa Valley, SA


Glenelg Beach, Adelaide
K
Katuelämää Melbournessa

Matkustamisen ja ilonpidon jälkeen on valitettavasti koittanut karu paluu todellisuuteen. Sietämätöntä stressiä on aiheuttanut mm. työnhaku, joka on vaan joka kerta yhtä helvetillistä hommaa. Päätin myös monen kuukauden miettimisen jälkeen siirtää paluulennon syyskuulle. Kiinalaisaussi roikkuu edelleen mukana kuvioissa, mutta olen halunnut varmistaa että teen päätökseni oikeista syistä. Pidemmäksi aikaa tänne jäämisessä on omat haasteensa, erityisesti viisumi. Euroopassa asuneena viisumiongelmat eivät ole käyneet mielessäkään, mutta täällä ulkomaalaiset jaotellaan eri riskikategorioihin - olo on siis kuin orjamarkkinoilla, vaikka näin suomalaisena voin olla tyytyväinen kuuluessani alimpaan riskiluokkaan. Hain myös hätäpäissäni opiskelupaikkaa New South Walesin yliopistosta, mutta joudun vielä jännittämään miten hakemukseni etenee ja joudun varmaan myös tekemään kammottavan englannin kielitestin. Oli suuri virhe erehtyä katsomaan esimerkkikokeita netistä, kääk! Yritän nyt keksiä perusteluita, miksi minun ei todellakaaan tarvitse sitä typerää koetta suorittaa. Lisäksi yritän kinuta lisäopintovapaata EU-edustustolta, en todellakaan halua palata takaisin sinne, mutta olisihan se hyvä hätävaravaihtoehto kuitenkin nykyinen työtilanne huomioon ottaen. Tähän mennesä on tosiaan tullut suoritettua vain sukelluskurssi, joten toivottavasti en joudu antamaan kovin tarkkaa selontekoa tähän mennessä suoritetuista opinnoista... ;)

Hmph, vuosihoroskooppi lupasi minulle järkeistymistä, missä se viipyy?!?

Nyt on pakko lähteä lenkille, sillä menin jonkinlaisessa mielenhäiriössä ilmoittautumaan elokuussa järjestettävään City to Surf -juoksutapahtumaan. Kyseessä on n. 15 km juoksu kaupungin halki Bondi Beachille, joten maisemissa ei ainakaan pitäisi olla valittamista. Treenaus ei ole alkanut kovin hyvin, sillä viime viikon pitemmän lenkin jälkeen oikean jalan nilkka oli monta päivää niin kipeänä, että hyvä että pystyin kävelemään. Yritetään hieman pienemmällä raivolla tänään. 

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Blowing bubbles!

Maaliskuun alussa rohkenin kohtaamaan pelkoni ja ilmoittauduin sukelluskurssille. Olin aluksi aivan innoissani, mutta online-opintojakon aikana tuli vastaan muutama tekninen yksityiskohta sukeltamisesta ja varsinaisen kurssin alkaessa en enää muistanut ainuttakaan syytä miksi ikinä olin halunnut kokeilla sukeltamista. Pari ensimmäistä hengenvetoa veden alla sai aikaan aikamoisen paniikin tunteen, mutta sen jälkeen kaikki sujui tosi mukavasti. Meressä todellakin on aivan uusi maailma, olo on kuin 3D-akvaariossa! Aivan huikea kokemus! Ja samalla tuli muuten suoritettua ensimmäiset opinnot (tässähän ollaan nimittäin virallisesti opintovapaalla): PADI Open Water Diver - käytännössä lähes sama kuin suunnitellut kauppatieteiden perusopinnot. ;)

Blowing bubbles

Syksy on nyt virallisesti alkanut, kuulostaa ja tuntuu ihan omituiselta. Onneksi lämpöä vielä riittää, ja viime viikolla Jason vei minut Milk Beachille, "salaiselle rannalle" Sydney Harbour National Parkiin, pieni ranta mutta upeat maisemat kaupungille. Syksy on täällä kuulemma usein parasta aikaa, on edelleen lämmin mutta ei liian kuuma, loppukesän sateet takana ja myös turistien määrä vähenee. Ja kyllähän näissä maisemissa kelpaa nauttia! 

Milk Beach

Pari viikkoa sitten Jasonin äiti kutsui minut pelottavalle dinnerille The Star -kasinolle, mutta onneksi ilta sujui suhteellisen rennoissa tunnelmissa. Traumaattisin hetki oli se, kun tarjoilija tuli esittelemään hummeria ja jotain kalaa jotka olivat elävinä muovipussin sisällä (kääk!). Otukset kelpuutettiin sopiviksi ja oikein hyvälle maistuivatkin. Seuraava kohtaaminen Jasonin äidin kanssa oli seuraavalla viikolla lounaan merkeissä, tosin kukaan ei maininnut minulle etukäteen, että tämä lounas sisältää tunnin roadtripin Sydneyn ulkopuolelle Smithfieldiin - vain syödäksemme vietnamilaisia kasviksia. Ruoka oli tietenkin tälläkin kertaa aivan mahtavaa, ja kaiken lisäksi sain lahjaksi rannekorun. 

Maaliskuun kulttuuri-kohokohta oli ehdottomasti The Addams Family -musikaali, todella taidokas esitys (mutta kallis; pakko hankkia halvempi poikaystävä, heh). Lisäksi pääsiäisen aktiviteettina oli The Royal Easter Show - en tiedä mistä tuo hieno nimi on kyhätty, mutta kyseessä on lähinnä huvipuisto / mini-eläintarha Olympic Parkissa. Pääsiäisshow'n hauskinta antia olivat eläimet, kuten kuvan "eskimo-kana" - ja tämä mestariyksilö olisi myös ollut myynnissä hintaan 700 AUD (n. 570 euroa). Melko kalliita munia..!? ;) Kävin myös ihan mielenkiinnosta tsekkamassa New South Walesin taidegallerian, onneksi se oli ilmainen, sillä ei ollut kovin kummoinen. Sydney yrittää mainostaa itseään jonakin modernin taiteen mekkana, mutta pakko sanoa että aussitaide ei oikein kolahda, ihmeellisiä wannabe-picasso-töherryksiä. 



Näin pääsiäisen aikana on ollut taas vähän koti-ikävä ja ahdistukseeni olen ahminut kasoittain suklaamunia ja puolikkaan jättiläissuklaapupun. Yök. 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Canberra - 50 shades of green

Ihan ensimmäiseksi voin todeta teille Euroopan tuiskussa ja loskassa kärvisteleville, että tämä Sydneyn kesä on alkanut uhkaavasti muistuttamaan Brysselin "kesää": täällä on harmaata ja vettä sataa noin kymmenen kertaa päivässä ja kaiken kruunaan ihan hirmuinen tuuli. Täällä oli pari viikkoa sitten niin kova myrsky, että uskollisesti tähän asti palvellut söpö Marimekon sateenvarjoni tuli myös tiensä päähän ja muistuttaa nyt lähinnä kahdeksikkoa. Hmph.

Pari viikkoa sitten minulla oli mahdollisuus käydä pikavisiitillä tsekkaamassa pääkaupunki Canberra. Se on todellakin bush capital, kuten aussit sitä kutsuvat, siisti ja kompakti ja muistuttaa paljon Geneveä. Canberran historia on mielenkiintoinen, se on perustettu kompromissiratkaisuna v. 1908, kun Australian suurimmat kaupungit Sydney ja Melbourne eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä kummasta tehdään pääkaupunki. Tilastojen mukaan Canberrassa on Aussien koulutetuimmat ja älykkäimmät ihmiset - varmasti totta, sillä kaupunki on niin tylsä että siellä ei voi tehdä mitään muuta kuin opiskella. ;) Uusi parlamenttitalo, sotamuseo ja Moulin Rouge -näyttely olivat tosin sangen mielenkiintoisia kokemuksia. 


Bush capital Canberra Black Mountain Towerista kuvattuna

Maalaismaisemaa Canberrassa

Canberran reissun jälkeen vuorossa oli varsinainen kulttuurishokki: kiinalaisen uuden vuoden dinneri Jasonin äidin ja 12 muun vieraan kanssa. Lukuisten varsin maukkaiden ruokalajien kanssa tarjolla oli vain jotain kiinalaista yrttiteetä, mutta onneksi päivällä ennen dinneriä käväisin biitsibileissä, joten rauhoittavat drinksut tuli nautittua. Ilta oli itse asiassa ihan viihdyttävä leijonatansseineen, ja lopuksi leijona "söi" minun pääni kokonaan, mikä on ilmeisesti hyvä juttu. Kiinalaisille uusi vuosi on tärkein juhla ja täällä Sydneyssäkin sitä on vietetty viikon verran, sunnuntaina tämä ilonpito sitten huipentui paraatiin ja ilotulituksiin, joita piti myös käydä seuraamassa. 



Kiinalaisen uuden vuoden dinneri

Nyt on siis alkanut käärmeen vuosi, joka on usein ollut yhteiskunnan kannalta jotenkin epäonninen, mutta ihmisenä käärme on käsittääkseni ihan jees, tosin
se ei sovi minulle eli sialle ollenkaan. Psykologi-astrologi-EU-asiantuntija -ystäväni Maikin avustuksella olen saanut selville seuraavaa kiinalaisesta horoskoopista ja käärmeen vuodesta sialle:
"Matkustamisen tähti tuikkii Sian kiinalaisen astrologian kartalla tänä vuonna. Raha-asioissa luottavaisen Sian kannattaa kuitenkin pitää kukkaron nöyrit tiukalla ja keskittyä taloustilannetta parantaakseen ennemmin säästämiseen kuin sijoittamiseen. Terveyden ja rakkauden sektorit näyttävät tänä vuonna Sian osalta tyydyttäviltä, sensuaalisen Käärmeen vuosi kannustaa halailuun ja pussailuun - nauti siis leiskuvasta lemmestä!
Vuoden teema: Kehitys ja ihmissuhteet."

Hmph, kuulostaa ihan minun elämältäni: rahaa ei ole eikä tule, mutta uusia maapisteitä sentään on tiedossa. ;)

Dinnerin jälkeen seuraava ahdistuksen aihe oli ystävänpäivä, joka täällä otetaan ilmeisen vakavasti, ja myös kiinalaisille se on päivä jolloin miesten tulee järjestää romanttisia yllätyksiä ja törsätä rahaa. Sain todellakin kokea omani: romanttinen dinneri, lahjoja, ruusuja, kohteliaisuuksia koko ilta jne. Awww. :)

Viikonloppuna Jason vei minut Wildlife Parkiin Calgaan (n. tunti Sydneystä pohjoiseen), missä kävimme vaeltamassa metsässä jossa liikkui vapaana kenguruja, wallabeja ja emuja, joista osa oli ihan kesyjä. Aivan ihana paikka! Ja illalla suuntasimme dinnerille The Rocksiin, jossa söimme kenguru-emu-pizzaa - toimii myös lautasella, haha! 

Calga Wildlife Park