torstai 30. elokuuta 2012

Au revoir, Eurobubble!

Erittäin vapauttava fiilis tyhjentää työhuonetta! Kaappeihin on muuten vuosien varrella segmentoitunut valtaisan Ecofin-materiaalin alle mitä ihmeellisintä tavaraa, mm. kaasunaamari, läppäri, joulukoristeita ja Aalto-maljakko. Töissä ei ole onneksi enää mitään tekemistä, eikä eurokriisi voisi vähempää kiinnostaa. Tai siis yhtään. Voin siis keskittyä pitkiin puisto- ja terassilounaisiin ystävien kanssa. :)

Tapasin viime torstaina Luxilla sattumalta svedun, joka oli ilmeisesti tullut sinne stalkkaamaan. En muistanutkaan että se on niin tyhmännäköinen: kamala pappa-tweed-takki, hirveät neliöreunaiset mattinykäs-kengät (Maikin analyysi), Göteborg-pinssi, ja se oli muutenkin jotenkin pöhöttynyt loman jäljiltä. Itse olin farkuissa ja tukka likaisena, eli en varsinaisesti mikään eteerinen ilmestys, mutta kuitenkin ihan eri sfääriä. Kolumbialainen on niin paljon paremmannäköinen ja muutenkin mahtava upgreidaus tuollaisen tyylittömän jääpuikon jälkeen. Ehkä oli ihan hyvä tavata noin sattumalta, keskustelu sujui rennosti ja pääsin hehkuttamaan omista mahtavista suunnitelmistani. Elisa 1 - 0 svedu.

Vaikka Brysseliä ja erityisesti rakkaita ystäviä tulee kova ikävä, samalla minulla on vahva tunne siitä että tämä paikka on niin nähty ja nyt on uusien tuulien aika. Tämä Eurobubble -video tiivistää osuvasti tunnelmat Brysselistä, tosin sen pointti avautunee vain eurokuplassa asuneille.

Hullu-Nicolas on muuten menossa naimisiin sen kamalan italialaiskotkan kanssa Sardiniassa ensi elokuussa, ja käsittääkseni myös minut noin 500 muun vieraan joukossa on kutsuttu häihin. En olekaan käynyt Sardiniassa, joten pitänee mennä mukaan bileisiin - ja aion todellakin sabotoida siellä vuorostani sen minkä ehdin! Hihii.

Ostin itselleni muistoksi kaksi Bryssel-taulua. Ei ehkä se kannattavin investointi ottaen huomioon, että kodittomuus ei ole mikään hauska vitsi vaan erittäin pian realisoituva fakta. Sen lisäksi olen muuttamassa maailman toiselle puolelle. No, toivottavasti minulla on vielä joskus koti, jotta saan kauniit tauluni esille.


Näkymät Mont des Arts'ilta keskustan yli; lempipaikkani Brysselissä

Botanique, heijastus

Tämän viikon agendalla on ollut infernaalista pakkaamista ja Emmin tavaroiden muuttamista. Ekomuuttajat Korhonen & Kuosmanen eivät suinkaan ole tositoimissa ensimmäistä kertaa (laskujeni mukaan elämäni 17. muutto menossa), mutta kyllä tämä on vaan joka kerta rasittavaa puuhaa, huoh, olen niin stressaantunut että en pysty nukkumaan. Minulla on nyt kuitenkin selkeä strategia tavaroideni suhteen: tärkeimmät ovat shamppanjat, taulut ja Venetsia-naamio, ja sitten muut mitä mahtuu.

Kävin pankissa sulkemassa luottokortin, tilin ja vakuutukset. Allekirjoitin yhtään liioittelematta kymmenkunta paperia sekä lisäksi jouduin kirjoittamaan käsin yhden paperin, jossa pyydän pankkia lopettamaan vakuutukseni. Prosessi ei suinkaan ole vielä ohi: kun viimeiset palkat ym on maksettu tililleni, joudun lähettämään pankille vielä passikopion kera kirjeen, jossa pyydän sulkemaan tilin lopullisesti. Että näin täällä kehitysmaassa.

Äääh, kodittomuus astuu voimaan huomenna. Svedu haluaa urhoollisesti vielä "auttaa" ja menen varmaan asumaan sen vierashuoneeseen pariksi viimeiseksi yöksi eli tässä on jokin helvetin platoninen yhteisasumisjärjestely tiedossa. Hmph, tuo vierashuonejuttu on ihan itsepetosta ja toisaalta farewell fuck voisi olla ihan hyvä ajatus... ;)

tiistai 28. elokuuta 2012

Levottomat -syndrooma

Eksistentiaalinen kriisi! Kaikki muut menevät naimisiin, saavat lapsia, ostavat asuntoja, etenevät urallaan ja tienaavat miljoonia, oma elämäni sen sijaan junnaa paikallaan ilman minkäänlaista päämäärää ja parisuhdeyritykseni ovat katastrofeja toisensa jälkeen. Lisäksi kolmenkympin rajapyykki häämöttää edessä kuin kuolemantuomio. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta enkä tiedä missä haluan olla ja mitä tehdä (aka Levottomat -syndrooma).

Oli siis korkea aika tehdä jotain muutoksia elämääni ja päätin viimein toteuttaa yhden suurista haaveistani ja muutan Australiaan reiluksi puoleksi vuodeksi. Jospa uusi suunta elämääni löytyisi sieltä. Liput on nyt buukattu ja lähtö lähestyy, kääk! En tiedä olenko vain pakenemassa ongelmiani - mutta ainakin pakenen niitä johonkin kivaan paikkaan. Mieluummin kriisissä Sydneyn auringon alla kuin Brysselin loputtomassa sateessa ja harmaudessa. ;)

Matkajärjestelyt eivät suinkaan ole sujuneet täysin ongelmitta, olin mm. unohtanut tarkistaa passini voimassaoloajan ja joudun nyt uusimaan matkustusasiakirjani mahdollisimman pikaisesti, jotta saan Work & Holiday -viisumini kuntoon. Asioin siis Suomen suurlähetystössä Brysselissä lupa-asiakirjaani uusimassa, ja nyt sitten odotellaan että se toimitetaan Siilinjärven poliisiasemalle. Passikuvasta tuli tosin niin hirveä, että en tiedä kehtaanko ikinä enää matkustaa minnekään!

Olen toki viettänyt useitakin unettomia öitä ja miettinyt mitä helkuttia olenkaan tekemässä. Vaikeinta oli tehdä päätös lähtemisestä. Hyppy tuntemattomaan on tietenkin aina pelottavaa, mutta välillä on vain pakko uskaltautua oman comfort zonen ulkopuolelle. Ihmiset (erityisesti äitini) ahdistelevat kaikenmaailman kysymyksillä, kuten missä aion asua ja mitä töitä aion tehdä Ausseissa. Aargh. Itse olen sen sijaan keskittynyt pohtimaan mm. mitä kenkiä kannattaa ottaa mukaan ja mille surffauskurssille aion osallistua. Aussi-sukulaiseni ovat jo ilmoittaneet, että heidän luo voi aina tulla asumaan. Kannattaisi ehkä vähän miettiä mitä menee lupaamaan, saatan kohta olla oven takana kimpsujeni kanssa. Annastiina on myös valjastanut italialaiskollegansa etsimään minulle asunnon Sydneystä, mahtavaa! :) Joten nou hätä, Australia here I come!

"Life begins at the end of your comfort zone"